tag:blogger.com,1999:blog-133129542011-11-23T05:55:40.185-08:00Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.comBlogger1321100tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1132404327891563702005-11-19T04:43:00.000-08:002005-11-19T09:53:51.363-08:00<span style="font-size:85%;">Joku on aloittanut vastikään mielenkiintoisen uuden blogin. </span><a href="http://www.laskien.vuodatus.net"><span style="font-size:85%;">Naps</span></a><span style="font-size:85%;"> vain.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113240432789156370?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1132357068901112742005-11-18T15:35:00.000-08:002005-11-19T09:53:29.716-08:00<span style="font-size:85%;">Joonaksen ja Rubenin show loppuu, vaikka katsojia riittää ja meininki on huomattavasti reippaampi kuin Nelosen Tuomas ja Juuso Kokemuksessa.<br /><br />Minullekin riittää nyt. Kiitos teille, hyvät lukijat ja kommentoijat. Palannen asiaan myöhemmin.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113235706890111274?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1132074852935254212005-11-15T08:57:00.000-08:002005-11-15T09:14:12.963-08:00<span style="font-size:85%;">Ensin lyhyesti. Bobhelsingin kotisivut ovat todella rasittavat. Ne myös ärsyttävät, mutta huonolla tavalla. Tasainen rumpubiitti (whatever) tuntuu kidutukselta, en itse ainakaan jaksa edes syventyä sivuille. Varsinkaan kun on/off -namiskaa ei näy. Tästä </span><a href="http://www.bobhelsinki.fi/"><span style="font-size:85%;">sinne</span></a><span style="font-size:85%;">. Varo.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Iltasanomat uutisoi turmion kätilöiden keikasta kouvolassa. Kyse oli ikärajattomista festareista, joiden päätöskeikalla kaksi pornonäyttelijää harrasti ilmeisesti suuseksiä tms.<br />Jutussa kukkahattutädit itkevät. Seuraavassa lainauksia 15.11. Iltasanomista.<br /></span><br /><span style="font-size:85%;">"Jopa <strong>alle 10-vuotiaiden lasten silmien edessä</strong> esiintymislavalla harrastettiin suuseksiä ja kidutusta."<br /></span><br /><span style="font-size:85%;">Mitä alle kymmenenvuotias tenava tekee hevikeikoilla?</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">"Blomqvist-Lyytikäinen (nuorisopsykiatrian lääkäri) sanoo, että vastuuttomien tapahtumien takia<strong> vanhemmat eivät voi enää tietää, minne lapset voi päästää.</strong>"<br /><br />Hei haloo, kuka päästää alle 15-vuotiaita katsomaan Turmion Kätilöitä? Vanhempien vastuu, missä se on?<br /><br />"-Tällaista nähtyään lapset eivät enää tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos <strong>idolit käyttäytyvät näin, lapset ja nuoret voivat ottaa heistä oppia</strong>."<br /><br />Kenelle Turmion kätilöiden tyypit ovat idoleita? Täti on sekoittanut naamihevarit Antti Tuiskuun.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">AAAAArgh, ärsyttävää.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113207485293525421?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1132003278224791962005-11-14T13:22:00.000-08:002005-11-14T13:21:18.256-08:00<span style="font-size:85%;">Elokuvan iän pystyy päättelemään siitä, millaiset soittoäänet elokuvan kännyköissä on. Myös Töölön matkatoimiston näkyminen on aika hauska yksityiskohta.<br /><br />Samoin ajoitus onnistuu kuuntelemalla repliikkejä. Jos lauseet ovat maksimissaan kolmesanaisia, on leffa tehty ennen vuotta 2001.<br /><br />Kuutamolla siis mtv3:lla.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113200327822479196?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1131912825548959832005-11-13T11:58:00.000-08:002005-11-13T12:13:45.563-08:00<table id="HB_Mail_Container" height="100%" cellspacing="0" cellpadding="0" width="100%" border="0" unselectable="on"><tbody><tr height="100%" width="100%" unselectable="on"><td id="HB_Focus_Element" valign="top" width="100%" background="" height="250" unselectable="off"><span style="font-size:85%;">Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella ilmestyvässä viikkoliite Seeprassa (niillä on huonot sivut, en linkkaa) oli wallu valpion haastattelu alkuviikosta. Kainalotekstissä kerrottiin, että myös Jere Karalahden kanssa oli sovittu haastattelu samaa juttua varten.<br /><br />Jerepä ei ollut ehtinyt haastatteluun. Parin tunnin odottelun jälkeen hifkin jäähallin vahtimestari tuli kertomaan, ettei mestaripuolustaja ole tulossa harjoituksiinkaan.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Iltasanomien "mitäs tänä isäinpäivänä keksittäs"-jutussa Karalahti oli ehtinyt paikalle. Mies sanoo ihan pokkana, että hän on viisivuotiaan lapsensa kaveri ja lellii tytärtään mielellään. Vaimo saa hoitaa kurinpidon ja rajat.<br /><br />Jere ei taida ymmärtää, että lapselle ei aina kannata ostaa my little ponya tai käydä katsomassa leffoja ja tehdä, tehdä ja tehdä. Muillakin tavoilla lapsen voinee saada sanomaan "isi on cool".</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /></td></tr><tr unselectable="on" hb_tag="1"><td style="FONT-SIZE: 1pt" height="1" unselectable="on"><div id="hotbar_promo"><span style="font-size:85%;"></span></div></td></tr></tbody></table><p><span style="font-size:85%;">Ainiin, haastiksen teki Rita Tainola. Rita, sinä kun elät niin tätä päivää, niin voisitko kertoa minulle, mitä ovat "dvd-pelit", joita jere lapsensa kanssa pelaa?</span></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113191282554895983?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1131664305429237572005-11-10T14:55:00.000-08:002005-11-10T15:11:45.446-08:00<a href="http://www.melankolia.net/menopaussi"><span style="font-size:85%;">Menopaussi</span></a><span style="font-size:85%;"> heitti ilmoille ajatuksen, että bloggaajat voisivat kirjoittaa aiheista, joista jotain tietävät. Kannatetaan.<br /><br />Oikeastaan blogeilla olisi mahdollisuus toimia hieman round tablen tapaan: heillähän koko systeemin ideana on laajentaa jäsenten tiedon tasoa asioista, jotka eivät kuulu heidän tavalliseen ekspertiisiin.<br /><br />Tänä syksynä toinen suomalainen,</span><a href="http://www.arktisiaelamyksia.com/"><span style="font-size:85%;"> Petter Reuter</span></a><span style="font-size:85%;">, sai käteensä UIAGM-pätevyyden. Kyseessä on selkokielellä kansainväisen vuoristo-opasliiton auktorisointi. Nyt heebo saa siis opastella ympäri Alppeja ihmisiä n. 350 e/vrk. Viime syksynä samanlaisen pienen pinssin sai rintaansa </span><a href="http://www.elamysmatkat.com"><span style="font-size:85%;">Pette Halme</span></a><span style="font-size:85%;">.<br /><br />Yhteistä tällaisille sankareille on, etteivät he kehuskele suorituksillaan. He ovat sillä tasolla, ettei siihen ole enää tarvetta.<br /><br />Esimerkiksi Pette Halmeelle Mont Blancille (yli 4800m) kiipeäminen ei ole haaste sinänsä, vaan nykyisin olennaisempaa hänelle on reitti, jota kautta nousu tehdään.<br /><br />Reuter taas hiihteli Grönlannin läpi kypsässä 24 vuoden iässä. Kukapa ei?<br /><br />Joskus hieman naurattaa, kun miettii miten Suomessa pääsee ties mihin eräopas, luonto-ohjaaja, seikkailuopas- ja ties mihin koulutuksiin pelkän pätäkän avulla. Lähinnä siis jos vertaa näiden vuoristo-oppaiden koulutuksiin.<br /><br />Ennen kuin koulutukseen on mahdollista edes hakea, täytyy takana olla useita kiipeilykeikkoja pitkillä seinillä (kiipeilymatkat useita satoja metrejä), useiden vuorokausien hiihto/jäätikkövaelluksia, tiedot vaikka ja mistä asioista sekä tietenkin lasku- ja kiipeilytaitojen oltava huipussaan.<br /><br />Äijät sitten vetävät sessiotyyppisesti koulutusta muutamien vuosien ajan, ja lopulta suorittavat noin viikon mittaisen kokeen, johon on kumulatiivisesti kerätty kaikki koulutuksen aikana opetettu asia. Koko koeviikon ajan kokelasta tarkkailee kouluttaja, jokainen liike, epävarma kats, ajatus ja välähdys arviodaan. Siinähän sitten ohjailet asiakasryhmää.<br /><br />Kun mankelin läpi on menty, saa opas tosiaan kiinnittää takkiinsa pienen pinssin, jossa lukee UIAGM. Sen avulla oppaat saavat joitakin erityisetuja, he voivat esimerkiksi kuljettaa asiakkaitaan tietyillä hisseillä, joihin tavan hiihtäjä ei pääse, ylös vuorille ja vastaavaa.<br /><br />Eikä se työ näytä aivan joka päivä kovin tylsää olevan. Monesti oppailla on vakioasiakkaita, jotka tulevat viikoksi johtajanpalleiltaan hiihtelemään aurinkoisessa säässä hyviä reittejä. Ja laskupäivän jälkeen tarjoavat vielä juomatkin.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113166430542923757?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1131574105441373502005-11-09T13:59:00.000-08:002005-11-09T14:08:25.460-08:00<span style="font-size:85%;">Tämän päivän Hesarissa oli hyvä kolumni televisiolupamaksuista.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Olisi oikeasti mielenkiintoista, jos televisiolupamaksu olisi sopimus, jossa televisiokanavat lupaavat tuottaa tietyntasoista ohjelmaa maksua vastaan. Jos taso ei säily, putoaisi lupamaksu tietyn summan verran.<br /><br />Nerokasta.<br /><br />Kunhan digi-tv tulee, toivottavasti tv-lupamaksu muuttuu ohjelmakohtaiseksi. Maksua pitäisi maksaa vain niistä ohjelmista, joita katselee.<br /><br />Luulisi, että kaikenlainen turha mobiiliviihde loppuisi saman tien. Mainostajat joutuisivat oikeasti pohtimaan, mihin väliin spotti kannattaa iskeä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">En usko, että ohjelmakohtainen maksu vähentäisi yleltä dokumentteja tai muitakaan sivistysohjelmia, koska juuri niitähän ihmiset tutkitusti katselevat. Salatuilla elämillä sen sijaan voisi tehdä tiukkaa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113157410544137350?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1131402737929209942005-11-07T14:24:00.000-08:002005-11-07T15:36:37.503-08:00<span style="font-size:85%;">Millaistakohan sekundaa nämä läppärit oikein ovat?<br /><br />Omani joutui remppaan kuukausi sitten. Vähän pikselit heittivät, muuten ihan jees.<br /><br />Huollosta palatessaan raportissa kerrottiin, että hups keikkaa, arvioitu kosketushäiriö muuttuikin kovalevyn, emolevyn ja ja lcd-kaapelin vaihtamiseksi.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Noh, akkuhan ei sitten enää toiminut.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Soitto huoltofirmaan oli mieltä piristävä kokemus. Kerrankin sai kunnollista asiakaspalvelua.<br /></span><span style="font-size:85%;">Viisitoista minuuttia soiton jälkeen otettiin yhteys sähköpostilla (olin toivonut sitä), ja pyydeltiin anteeksi sekä kysyivät kävisikö uusi huoltoonkutsu, tällä kertaa kuulemma pikana. Kyllähän se minulle kävi, vaikka vähän harmitti. Kone korjattiin päivässä, huoltaja oikein soitti ja ilmoitti että "varaosat ovat meillä täällä tallessa joten kone tulee huomenna sulle takaisin."</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kone tulikin nopeasti. Vähän kylmäsi, kun katsoin <a href="http://www.sms-testing.fi/index.php?id=8">huoltohinnastoa</a>, jonka mukaan pikahuolto olisi kustantanut 100 egeä ja akun ja emolevyn vaihto... noh, mitä lie.</span><br /><span style="font-size:85%;">Huolto toimi siis hyvin, ja olihan konekin </span><span style="font-size:85%;">viisi kuukautta vanha...</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kaverini kannettava, laatulaite vuosimallia 04, alkoi jumittaa. Sammahteli itsestään aina silloin tällöin. Ei muuta kuin pienimuotoiseen huoltoon.<br /><br />Kahden ja puolen viikon jälkeen päällisin puolin pelittävä kone tuli takaisin omistajalleen dvd-asema vaihdettuna (miten se voi liittyä sammumiseen?), kolmen tunnin 3d-mark rasitustestattuna, prosessorintuuletin puhdistettuna, hopeatahnat vaihdettuna ja bios päivitettynä. Aiemmin keväällä kovalevy oli hajonnut.<br /><br />Joko en ymmärrä koneiden huoltotoimenpiteistä mitään, vaan kaikki kuulostaa korvaani pahalta, tai sitten tällaiseen vehkeeseen ei kannata luottaa. Täytyykin ottaa varmuuskopiot kaikista tärkeistä tiedostoista saman tien...</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113140273792920994?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1131310377522507962005-11-06T12:53:00.000-08:002005-11-06T12:52:57.566-08:00Äh, ärsyttävää kun laskuri.net ei toimi. Surkeaa asiakkaiden palvelua.<br /><br />Ainiin. Kun joskus ajattelee, että ehkä kaukaisessa tulevaisuudessa voisi olla isä. Puoli viikkoa kolme- ja kaksivuotiaiden elämää seuratessa saa ajatukset muuttumaan. Ihan oikeasti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113131037752250796?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1131145202548799222005-11-04T15:00:00.000-08:002005-11-04T15:01:00.786-08:00<span style="font-size:85%;">eikä syy ole kahvi.<br /><br />Osallistun nyt ensimmäistä kertaa blogiyhteisön keskusteluun. Tai noh, myöhässähän sitä jo ollaan, mutta kuitenkin.<br /><br />Nythän noista hs.fi -blogeista ei kukaan pidä. Jos julkisesti sanoisi, että nehän on hyviä olisi vähän kuin haukkuisi Mewia tekotaiteelliseksi sonnaksi. Mutta kukapa niin uskaltaisi.<br /><br />Niin. The Pointti. Autettaisiinko Anssia nyt yhtä runsain kommentein, jos hän alkaisi tehdä juttua blogista esimerkiksi joulukuun Kuukausiliitteeseen?<br /><br />Pyydän, pohtikaa, miettikää ja kirjoittakaa blogeissanne. Yeah right.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113114520254879922?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1131121849393473032005-11-04T08:31:00.000-08:002005-11-04T08:30:49.440-08:00Mahassa kiertää pahaenteisesti. Suussa maistuu ummehtuneelle. Eihän yhdestä voi kieltäytyä, varsinkin kun on valmiiksi kaadettu.<br /><br />Päivä jatkuu sekavissa olotiloissa. Sydän hakkaa rinnasta tietään läpi kohti vapaampia pomppupaikkoja, eikä kevyt tärinä käsissä helpota elämää ensinkään.<br /><br />Tärinä vaihtuu hiljalleen hikoiluksi. Ei auta kylmä, lämmin eikä lyhyt saati pitkä suihku. Ikkuna auki, ikkuna kiinni, ristiveto, läpiveto, rannari, lämäri, pitkäveto, ei mikään auta.<br /><br />Päässä jyskyttää jos ei höyryjuna niin kaksikymmentäviisi vuotta vanha diesel-mersun moottori.<br /><br />Aamuviideltä, muistaakseni, nukahdan.<br /><br />Siten se kupillinen kahvia vaikuttaa, jos ei ole koskenut kofeiiniin moniin vuosiin. En suosittele.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113112184939347303?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1131068390264724552005-11-03T17:40:00.000-08:002005-11-03T17:39:50.293-08:00<span style="font-size:85%;">Yksi harvoista asioista, joita en ymmärrä, on ihmisten into selitellä uniaan. Eikä niinkään ne selitykset, vaan omat reaktioni.<br /><br />En halua kuulla ihmisten unista. Passaan kaikki unikuvailut, jos niitä sattuu esimerkiksi seuraamissani blogeissa olemaan. Kavahdan myös tavallisessa elämässä, jos ystäväni tai perheenjäseneni puhuu edellisenä yönä näkemistään unista.<br /><br />Jotenkin unien abstraktius häiritsee. Nehän ovat käytännössä yhtä huumehörhöilyä outoine värimaailmoineen ja epäsovinnaisine tapahtumineen. Myös niiden henkilökohtaisuus tekee kuuntelukokemuksesta epämiellyttävän. Unet paljastavat tietyllä tavalla jotakin ihmisen sisimmästä. Sitä jotakin en halua vain tietää. Joitakin asioita on hyvä pitää itsellään. Vaikka se helmiäisvärillä värjätty my little pony-hahmo, joka hymyili unessa ystävällisesti...</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113106839026472455?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130978991805515032005-11-02T16:50:00.000-08:002005-11-02T16:49:51.833-08:00<span style="font-size:85%;">Olin tänään taas etuoikeutettu kuuntelemaan virkamiesten puheita eräässä tapahtumassa. Uskomatonta, miten ihminen pystyy puhumaan niin kauniisti kapulakieltä, ettei huomaa edes tulleensa höynäytetyksi. On ohjattava, tutkitaan toimenpiteiden mahdollisuutta, diibadaabadaaba...<br /><br />Rutikuivan tilaisuuden ehdoton rankkasade oli tavallisten ihmisten puheenvuorot. He eivät olleet joutuneet kapulageneraattorin uhreiksi, joten raikasta, ihmisläheistä puhetta riitti. Kaupungin edustajat istuivat hiljaa, kun tavan kansalainen pääsi puhumaan.<br /><br />Mikä estää poliitikkoja luopumasta suojauksestaan ja kielestään? Nyt kielen avulla rakennettu eriarvoisuus estää tasapuolisen keskustelun syntymistä.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113097899180551503?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130887558612993882005-11-01T15:26:00.000-08:002005-11-01T15:25:58.636-08:00<span style="font-size:85%;">Latasin iPodiani, ja lievän kovakouraisuuden johdosta se irtosi puoliksi latauspiuhastaan.<br /><br />Olin juuri lähdössä töihin, joten kyllähän nyt vehkeen täytyy silloin toimia, muuten tulee matkasta pitkä ja tylsä monotoninen polkureissu. (Miten sitä on aiemmin pärjännytkään?)<br />Mutta kuin irvaillen eilen lukemalleni Imagen jutulle iPodien mahdottomasta korjattavuudesta, meni koko perkeleen mini jumiin! Näytössä luki play, mutta mitään ei tapahtunut.<br /><br />Kirosanojen saattelemana kokeilin uudelleen, josko piuhojen uudelleenkytkentä auttaisi. Eipä tietenkään. Kello lähestyi jo sataa, ja olin jo epätoivoinen. Muistelin, että antiikkiseen kannettavan cd-soittimenkin olin jo heittänyt herra ties huuto.nettiin tai uffille, jonnekin kuitenkin.<br /><br />Onneksi esiin astui hyvä ystäväni Nokia, joka pelasti korvani radiokuulokkeiltaan. En edes muistanut, kuinka sporttiset ne napit sporttikännykän sporttiradiopiuhassa olivatkaan.<br /><br />Kotiin tultuani valkoinen ihme taas toimi. Varmaan vittuillessaan. Huomista odotellessa.<br /><br />JK Ja taas olisi pitänyt linkitellä noita nimiä ja brändejä. En vain jaksanut.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113088755861299388?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130792097028471102005-10-31T12:55:00.000-08:002005-10-31T12:54:57.043-08:00<table id="HB_Mail_Container" height="100%" cellspacing="0" cellpadding="0" width="100%" border="0" unselectable="on"><tbody><tr height="100%" unselectable="on" width="100%"><td id="HB_Focus_Element" valign="top" width="100%" background="" height="250" unselectable="off"><p><span style="font-size:85%;">Sun äitis -blogin postaus </span><a href="http://sunaitis.blogsome.com/2005/10/29/muutosta-muuttoon/"><span style="font-size:85%;">muuttohistoriasta</span></a><span style="font-size:85%;"> on hulvaton. Luin sitä jopa pieni pelko perseessä; tuoltako tulevaisuus näyttää? Itse en ole ehtinyt vielä kovinkaan laajaa muuttohistoriaa hankkimaan, mitä nyt siirtelen elämääni silloin tällöin muille maille vierahille.<br /><br />Olen kuitenkin toisten kokemuksista ja lukuisissa muutoissa hikoilevana apumiehenä toimimisesta oppinut, että ihan kaikkea ei tarvitse säilyttää.<br /><br />Vanhoista kouluvihkoista ja vastaavista olen säilyttänyt vain todistuksia, niitäkin muistaakseni kaksi. Kaikenlaiset kuvistuntien töherrykset ovat saaneet vapauttaa energiaansa tulen muodossa jo useita vuosia sitten. Kuka niitä oikeasti katsoo? Varsinkaan, kun taiteellisten aineiden arvosana on aina ollut seiskan matalammalla puolella.<br /><br />Elektroniikassa olen suuntautunut jo läppäreihin. Pöytäkonetta en ostaisi ihan jo siksi, ettei kenenkään tarvitsisi kantaa sitä. Mieleni tekisi ostaa litteä televisio - ihan vain helpottaakseni kantourakkaa.<br /><br />Olen vakavissani harkinnut vaihtavani sängyn riippumattoon - sama syy kuin edellisissä.<br /><br />Kymmeniä vaatenyssäköitä kantaneena olen viisaana miehenä heittänyt kaikki sellaiset vaatteet, joita en ole puoleen vuoteen käyttänyt, uffille. Ja silti vaatteitakin tuntuu olevan liikaa.<br /><br />En ikinä aio keräillä mitään posliinista, pientä, isoa, herkästi pölyyntyvää tai muuten vain arvokasta romua. Kuka niitä haluaa muuttaa? Enkä minä halua niitä pakata.<br /><br />Olen jo tehnyt mustan listan niistä kavereista, joiden auttamista joudun todella harkitsemaan. Eräällä näistä on n. tuhat videokasettia ja dvd-levyä, kaksi televisiota ja kämpässä risteilee piuhoja noin kolmeenkymmeneen eri laitteeseen.<br /><br />Toisella on kaikenlaista pientä söpöä sälää pari huoneellista. Eikä hän uskalla heittää niitä menemään. Sellaisten roudaaminen on vähän kuin... en tiedä mitä, mutta jotakin erittäin rasittavaa ja turhauttavaa.</span><br /></p></td></tr><tr unselectable="on" hb_tag="1"><td style="FONT-SIZE: 1pt" height="1" unselectable="on"><div id="hotbar_promo"></div></td></tr></tbody></table><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113079209702847110?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130789851004985172005-10-31T12:11:00.000-08:002005-10-31T12:17:31.023-08:00<table id="HB_Mail_Container" height="100%" cellspacing="0" cellpadding="0" width="100%" border="0" unselectable="on"><tbody><tr height="100%" unselectable="on" width="100%"><td id="HB_Focus_Element" valign="top" width="100%" background="" height="250" unselectable="off"><span style="font-size:85%;">Keski-ikäistyminen se vain lähestyy. Vaikka olenkin ehdottomasti talvi-ihminen, ei tällainen semikeli olisi ollenkaan surkea vaihtoehto parinkymmenen asteen pakkasille.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Viime tammikuussa ajelimme Saksan ja Sveitsin läpi. Tuntui hurjalta katsella nurmikkoa ja kuivia teitä, kun vuorokautta aiemmin oli vielä lämpötila ollut 15 astetta matalampi.<br /><br />Ihmiset tuntuvat olevan juuri tällä hetkellä paljon iloisempia kuin tavalliseen syysaikaan. Onko kaamos edes todellinen, jos mittarissa on kymmenen lämpöastetta? Ihan kivaahan täällä on.<br /><br />Niin, keski-ikäisethän puhuvat usein säästä.</span><br /></td></tr><tr unselectable="on" hb_tag="1"><td style="FONT-SIZE: 1pt" height="1" unselectable="on"><div id="hotbar_promo"></div></td></tr></tbody></table><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113078985100498517?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130537291591315662005-10-27T16:08:00.000-07:002005-10-28T15:08:11.636-07:00<span style="font-size:85%;">Junassa istuu vanha pariskunta, oikein sellainen legendaarinen. Mies on edelleen nuoruutensa painoissa, hiukset kammattu vedellä taakse ja ryhti edelleen tiukan suora. Hänen vieressään istuu vaimo, hänellä on paha yskä ja ryhti, kasvot ja olemus viestittävät vanhuuden koittaneen hänellä eri tavalla kuin siipalla siinä vieressä.<br /><br />Ei sillä, et-lehti pysyy edelleen tiukasti käsissä.<br /><br />Ensin katselin pariskuntaa hieman säälien, sillä mies istui hiljaa paikallaan ja katseli vain eteenpäin vaimon keskittyessä lehteensä. Sitten he nousivat paikoiltaan ja kävivät ilmeisesti ravintolavaunussa.<br /><br />Takaisin istuessaan mummo vetäisee laukustaan eväsleivät esiin. Tietysti matkaan on valmistauduttu hyvin, sillä myös omat kertakäyttömukit löytyvät samaisen laukun uumenista. Enpä voinut kuin hymyillä, kun mies kaataa vaimolleen lasiin vettä, ja itselleen omasta laukustaan ottamaansa Pepsi Maxia. Eivätpä ilmeisesti mummon marjamehut kelvanneet, pitäähän sitä juoda "Maximum Power, No Sugar" -juomaa ottaa. Ajassa mukana.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113053729159131566?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130441177469895582005-10-27T13:26:00.000-07:002005-10-27T12:26:17.490-07:00<span style="font-size:85%;">Kaksi päivää rekisteröinnin jälkeen alkoi postia tulla aivan uudella sykkeellä. Onko vakuutuksesi kunnossa oli asia, jonka halusivat tietää useat eri vakuutusyhtiöt.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Myös erityisen edullisia taloushallintaohjelmia olisi tarjolla. Jarit, timot, jussit ja samit olivat kanssani hyviä ystäviä, pyysivät soittelemaan ja kysymään juuri minulla suunnattua tarjousta. On toki mielenkiintoista, miten perusasiat hoitava ohjelmisto maksaa toisella firmalla 800 euroa ja toisella 300...</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Noh, luulevat toki, että yrittäjä tahtoo levittää ilosanomaansa ympäri yritystietopalvelujen. Tyhmät juttelevat mukavia 15 minuuttia ja vasta maksun yhteydessä kysyvät, että teenkö päätoimisesti vai muuten vain... Kuinka karvaalta täytyy totuuden heidän kurkuissa tuntua...</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Ja tokihan uusi ammatinharjoittaja haluaa tilata kauppalehden, taloussanomat, talousviikon, talous- ja maatalous -lehden, tukea kodittomia kissoja ja kuorettomia kotiloita, maksaa ties mitä laskuja ja vielä hymyillä aivan jokaiselle soittajalla ja sähköpostinlähettäjälle. You wish.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113044117746989558?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130418576280007902005-10-27T07:09:00.000-07:002005-10-27T06:09:36.296-07:00<span style="font-size:85%;">Madonna on tehnyt uudella Hung up - biisin videollaan ns. kylieminoguet. Tosin madonnan pakaralihakset näyttävät huomattavasti paremmilta, ja niitä kuvataan pidempään.<br /><br />Täytyy olla joko aivan järjetön joogaguru tai sitten joku on fiksaillut lantion kohdilleen tietokoneen ruudulla. Noh, molempi parempi, visuaalisuus kunniaan.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113041857628000790?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130280938932190032005-10-25T16:55:00.000-07:002005-10-25T15:55:38.943-07:00<span style="font-size:85%;">Hyvissä valokuvissa tausta sopii hyvin kohteeseen.</span><br /><span style="font-size:85%;">Peilikuvan ja muiden gallerioiden kuvissa kohteena on yleensä ihminen. Usein vähäpukeinen tyttö, joka luulee itsestään enemmän kuin idols-kokelaat yhteensä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Ensinnäkin, useimmat mimmit näyttävät enemmänkin säälittäviltä kuin missään määrin kiinnostavilta.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Toisekseen, poseerauskuvien taustat ovat aika hellyyttäviä. Parhaita ovat vanhahtavat asunnot, joiden eteisessä kalpea suomalaisiho poseeraa pienissä bikineissä. Salaman teho riittää näissä kuvissa juuri ja juuri valaisemaan kohteen.<br /><br />Jos itse ottaisin tuollaisia kuvia itsestäni, mikä sinällään on sula mahdottomuus, yrittäisin ainakin photoshopata ne ovien kahvat ja muut häiritsevät pikkutekijät taustalta pois.<br /><br />Samoin miettisin vielä, että kannattaako se viereiseen huoneeseen aukeava ovi pitää auki vai sulkea. Viimeisetkin uskottavuuden hippuset varisevat maahan, kun pikkusiskon pinkkihelvetti on raollaan, kun isosisko poseeraa puolikyykyssä. Tietysti toivoen, että se huone todella kuuluu pikkusiskolle...</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Noh, eihän näihin kannata vakavasti suhtautua. Ei sillä että se olisi edes mahdollista.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113028093893219003?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130202343349996782005-10-24T19:05:00.000-07:002005-10-24T18:05:43.360-07:00<span style="font-size:85%;">En ole ikinä ollut oikeasti hyvillä jatkoilla. Jatkojen käsite on kuitenkin aivan mieletön; aina ollaan kovasti lähdössä jatkoille, mutta viidentoista minuutin tiukan keskustelun jälkeen yleensä jengi lähtee jokainen koteihinsa.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Hauskinta näiden yön kylmyydessä hytistyjen spekulointien aikana on seurasta juuri baarissa toisensa löytäneitä seurueen jäseniä. He eivät millään tahtoisi lähtö enää jatkoille, vaan päästä mahdollisimman nopeasti upottamaan donitsia rakkauden kuorrutekattilaan, mutta eivät kehtaa sitä ääneen sanoa. Niinpä heidän puolelta on yleensä kuultavissa suurin helpotuksen huokaus, kun kenelläkään ei enää ole kotonaan viinaa...</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Jos joku erehtyy jatkot järjestämään, ovat ne yleensä jo laimeat replicat illan parhaista hetkistä. Aivan turhaa venyttämistä siis.<br /><br />Mukavinta on tulla kotiin ja laittaa radio päälle. Vanhasta tottumuksesta radiossa on ykkösenä Ylex ensimmäisen. Ennen vaihdoin sen poies, koska yöllähän jyllää yleisradion kanavien yhteinen yöohjelma. Nyt olen kuitenkin koukuttunut siihen pahemmin kuin bigbrotherin nettiuutististen seuraamiseen.<br /><br />Yöllä ajetaan ulos haastatteluja, keskusteluja ja musiikkia, jota ei päivällä kukaan jaksa kuunnella keskittyneesti. Niin, musiikkikin on yleensä hidastempoista 70-luvun iskelmää tai vastaavaa. Aivan loistavaa ohjelmaa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113020234334999678?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1130021719524213322005-10-22T16:50:00.000-07:002005-10-22T15:55:19.533-07:00<span style="font-size:85%;">Kyllä kannatti valvoa. Olen aina ihmetellyt, miksi kukkahattutädit itkevät mtv:n videoiden esineellistävän naista. Nyt selvisi syykin. Olen aina katsonut vain päivälähetyksiä.<br /><br />Televisiosta oli äänet pois, ja vilkuilin ruutua aina välillä. Menossa oli ohjelma nimellä Block. Parin tunnin ajan kaikki videot olivat jenkkiläisten r´n´b:a tai hiphoppia. En ole ikinä nähnyt samanlaista määrää tummaihoisia, kauniita, kiinteitä ja vähäpukeisia naisia! Aivan hillitöntä!<br /><br />En mitenkään voi väittää, että asetelma, jossa yksi ruma jäbä pyörittää pariakymmentä push up-rintaliivein varusteltua mimmiä ympärillään olisi esteettisesti ruma, mutta kyllä kieltämättä ihmetyttää videoiden mielikuvituksettomuus: biisi voi olla paska, kunhan videolla on paljon chiksejä?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-113002171952421332?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129937270381815662005-10-21T17:29:00.000-07:002005-10-21T16:31:25.240-07:00<span style="font-size:85%;">Jonkin tutkimuksen mukaan irc-galleriassa on 15-vuotiaista suomalaisjunnareista yli puolella omat kuvansa netissä. Tosin kyllä yli 20-vuotiaitakin tuntuu olevan galleriassa aivan riittävästi.<br /></span><br /><span style="font-size:85%;">Gallerian suosiosta saa helposti kuvan, kun katselee "juuri kirjautuneet"-osion kuvia aivan siinä etusivulla. Uusimpia kirjautuneita näytetään kuusi kerrallaan. Refreshia painamalla päivittyvät myös juuri kirjautuneet. Voisi helposti luulla, että kirjautumisia tulisi aina silloin tällöin. Väärin.<br /><br />Jokaisella refresh-napin painalluksella tulevat ruudulle uudet naamat. Jos Juhana klikkaa päivitystä n. 2 sekunnin välein, kirjautuu galleriaan ihmisiä aika kovalla minuuttitahdilla. </span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Jotakin ihmisten katselemisessa vain on. Klikkaus, kuusi uutta kasvoa, klikkaus, klikkaus, klikka</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112993727038181566?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129849338069707742005-10-20T17:02:00.000-07:002005-10-20T16:02:18.086-07:00<span style="font-size:85%;">Mitäköhän pitäisi päätellä, jos termistä ATC tulee ensin mieleen ns. air traffic controller eli kiipeilyssä käytettävä varmistuslaite, eikä Average Total Costs...</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Toisaalta, jos jälkimmäinen atc jää mieleen, voi ensimmäistä atc:ta käyttää aurinkoisemmissa paikoissa. Valintoja valintoja.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112984933806970774?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129809831672911182005-10-20T06:02:00.000-07:002005-10-20T05:03:51.673-07:00<span style="font-size:85%;">Nyt voisi joku tulkita Juhanan tahtovan julkkikseksi, kun kahdessa postauksessa peräkkäin käsitellään aihetta. Pyh. Ei tarvitse tahtoa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112980983167291118?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129808736978884792005-10-20T05:45:00.000-07:002005-10-20T04:45:36.996-07:00<span style="font-size:85%;">Ylex:n päivälähetyksessä naistoimittajat keskustelevat turhista julkkiksista sekä yleensäkin julkisuudesta. Miten se on turhaa, miksi kukaan haluaa julkkikseksi, miten he vihaavatkaan big brotherista ja muista tosi-tv-ohjelmista tuttuja "tosi-tv-julkkiksia". "Mitä annettavaa heillä on?"<br /><br />Nohevina tyyppeinä pyysivät sitten ihmisiä soittelemaan ja kertomaan mikä julkkiksissa kiinnostaa.<br /><br />Ensimmäinen soittaja aloitti aivan tavallisesti, kertoi miten seiskasta on kiva lukea muiden elämistä, kun omaa ei ole.<br /><br />Sitten alkoi paras osuus. Ilmeisesti toimittajien asenteellisuudesta johtuen soittaja sanoi, että kyllähän radiotoimittajatkin ovat samanlaisia julkisuushakuisia henkilöitä. Toimittajan työtä löytyy varmasti muualtakin kuin radiosta. Hän epäili, että kaiken kaikkiaan julkisuudessa työskentelevillä ihmisillä on aina se pienen pieni julkisuuden tarve.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Toimittaja(t) olivat aivan vaikeina. Ähkimisen, nikottelun ja vastaan väittämisen jälkeen soittaja ehti vielä heittää yhden kysymyksen, johon toimittajat eivät enää vastanneet. Lähti seuraavalta soittajalta pohja, eivätkä "juontajatkaan", kuten ensimmäinen soittaja sanoi, oikein innostuneet enää analysoimaan julkkiksia.</span><br /><span style="font-size:85%;">Kuten Dave Chappelle sanoo: "In your face!"</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112980873697888479?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129582631295491412005-10-17T14:57:00.000-07:002005-10-20T05:16:29.620-07:00<span style="font-size:85%;">Nuoret haluavat julkkiksiksi. Ihan uusi tieto. Nyt tämän totesi City-lehtikin tavanomaisesti muutaman kuukauden myöhässä ilmiöön reagoiden. Yllätys yllätys, haastikseen saatiin megabeibe Martina.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kukkahattutädit itkevät mediassa, kuinka nuoret tahtovat selviytyä kaikesta helpolla. Toimittajat toki auttavat asiaa kutsumalla nämä saarnaajat ohjelmiinsa tai juttuihinsa kommentoimaan tätä erikoistakin erikoisempaa ilmiötä.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Mielestäni syyttävää tahmatassua on turha suunnata kohti 16-22-vuotiaita wannabeita. Syyllisiähän ovat aikuiset.<br />Kuka päättää, mitä lehtiin kirjoitetaan? Kuka päättää, mitä tutkimuksissa kysytään? Ketkä tekevät idolsia, popstarsia (okei, Jane ja Indx huomioiden huono esimerkki), keneltä tulee rahoitus asiaan kuin asiaan? Kuka pyörittää mediaa? Eikös se ole yli 70-vuotias Aatos Erkko, itse pääpahis.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Niin, mielikuva julkisuuteen haluavista vain vahvistuu median kautta. Kun kaikkialla toitotetaan, että nuori haluaa julkkikseksi, niin onko silloin vaihtoehtoja? Kun aikuiset ihmiset käyvät haastattelemassa jossakin kissanristiäisissä entisiä missejä juuri sen kuvatekstin verran, että kehdataan laittaa meikattu naama lehteen asti patsastelemaan, niin ei kai silloin voi odottaa ydinfysiikon uran nousevan nuorten suosikiksi?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112958263129549141?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129487167838542862005-10-16T12:26:00.000-07:002005-10-16T11:26:07.853-07:00<span style="font-size:85%;">Danone luuli olevansa näppärä. Tälä kertaa uutta (ensimmäistä kertaa tuo mainos pyörähteli tv:ssa muistaakseni jo vuosi sitten, joten ei se niin uusi taida ollakaan,..) kevyttuotetta ei mainostetakaan keveyden kautta, vaan näytetään sumopainijoiden herkutteluhetkeä.<br /><br />Isot painijathan syövät mainoksessa uutta herkkua, ja epäilevät sen sisältävän paljon rasvaa, koska se on niin hyvää. Ooh, loistava ajatusketju.<br /><br />"Tämä lihottaa varmasti todella hyvin" tai jotakin sen suuntaista toteaa yksi japski. Ja mikä pettymys, kun tuote onkin melkeen nollaprosenttista! Ai että, mikä mahtava idea.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Muutenkin nuo keski-eurooppalaiset mainokset ovat aivan järkyttäviä. Siivousaineet, juuri Danonen mössöt, hammastahnapläjäykset... Huhhuh. Eikä dubbaus ainakaan paranna mainosten tasoa. Tai ylivalaistu studio, jossa testimonialit on kuvattu. </span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112948716783854286?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129369167436575962005-10-15T03:34:00.000-07:002005-10-15T02:39:27.443-07:00Pmmp:n mimmit ovat aivan hulluja esiintyjiä. Rusketusraitojen jälkeen yhtye näyttää siirtyneen huomattavasti raskaammalle linjalle: uuden levyn kaikki balladia nopeammat biisit murisivat aika vakuuttavasti. Vieläköhän Paulaa ja Miraa harmittaa, etteivät pärjänneet ensimmäisessä Popstarsissa?<br /><br />Digikameroiden yleistyminen on saanut yhä useammat ihmiset näppäilemään keikoilta kuvia. En vain käsitä, mitä nämä yleisöstäkuvaajat oikein ajattelevat.<br />Ensinnäkin, pokkareissa salaman teho riittää yleensä noin kahteen ja puoleen metriin. Käsimeren keskeltä kuvatessa edessä olevan nyrkki kerää kaiken valon, joten aamulla katsotut loisteliaat keikkakuvat näyttävät aika sumuisilta.<br /><br />Toisekseen, Pmmp käyttää paljon muun muassa punaista valoa. Kun yleisöstä yrittää ottaa kuvia, niin kaikki nämä valot häviävät. Jos joku salamakuva onnistuu, on varmasti todella hienoa katsella kahta hikistä punasilmää lavalla hassussa asennossa. Todella hienoa.<br /><br />Hyvät lapsukaiset: jos haluatte keikalta hyviä kuvia, älkää olko humalassa. Kamera tärisee silloin liikaa. Hyvä kuva onnistuu myös ilman salamaa: silloin teidän täytyy vain hieman suunnitella kuvausta. Kannattaa miettiä jo etukäteen hyvä paikka, jossa kameran saa tuettua. Rohkeimmat ottavat jalustan mukaan. Sitten pitää enää nähdä, milloin jompikumpi mimmeistä on kaksi sekuntia paikallaan, ja kamera soimaan. Ja katso: kuva saattaa olla onnistunut.<br /><br />Ainiin, parasta keikassa oli Paulan stage dive. Siinä on jo vähän rokkenrollia.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112936916743657596?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129242258582295792005-10-13T15:15:00.000-07:002005-10-13T15:24:18.596-07:00<span style="font-size:85%;">Olen joutunut olosuhteiden lievästä pakosta johtuen heräämään viime aikoina asiallisiin aikoihin. En edes muista, milloin viimeksi olisin noussut sängystä täysin vapaaehtoisesti ennen kahdeksaa.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Aamuinen pyöräily oli kokemus, jonka olin jo ehtinyt unohtaa. Ehdottoman myönteisen kokemuksesta teki sen tietynlainen vapaaehtoisuus: aina ennen aikaisin herääminen on liittynyt työkuvioihin. Muistan vieläkin sumuiset aamut viime syksynä, kun raahauduin raksalle joka ikinen arkiaamu ennen seitsemää. Oikeastaan silloin koin ne hetket, jolloin ajattelin, että muutaman vuoden opiskelu takaisi jotain sellaista, ettei tänne kylmien haalarien ja keltaisten kypärien keskelle tarvitsisi enää palata.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Silloin pyöräily todellakin oli tuskaa. Se oli tuskaa sen takia, että jokainen edetty metri vei aamu-unisen sankarin lähemmäs työmaata.<br /><br />Toista on nyt. Kun vapaaehtoisesti rullailee aamun sumussa kohti koulua, ilman sen paremmin läsnäolopakon tai kellokortin hoputtavaa tunnetta, sitä melkein polkee ilokseen.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kuten olen todennut, olen ehdottomasti syksy- ja talvi-ihmisiä. Muistin taas miksi. Se tunne, kun sormissa ilmavirta ei tunnu enää hyväilevänä suvituulena vaan alkavan talven koleana viimana, on jotakin, jota kannatti koko kesä hikoillen odottaa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112924225858229579?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129142963880203712005-10-12T12:49:00.000-07:002005-10-12T11:49:23.886-07:00<span style="font-size:85%;">Joku mikä lie hiusväri on paukauttanut mainoskampanjan televisioon. Purkista löytyy väriä niin "punapäälle" "brunetelle" ja "vaalealle". Kaikkia siis suomeksi.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Mitä tuollaisessa seurassa tekee vaalea? Joku markkinointitoimisto on taas mielikuvien pauloissa saanut mahti-idean, että blondi tuo ikäviä mielleyhtymiä, joten haukutaan punapäitä ja tummia mutta säästetään vaaleat.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Eikö juuri tämä ole kuluttajan aliarvioimista? Paljon rohkeampaa olisi laittaa rehellisesti purkin kylkeen seisomaan blondi ja olla tyytyväinen. Niin vässykkää.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Hmph. Ryhdyin selaamaan netistä, että löytyisikö nyt yksi linkki tähänkin postaukseen. Voivoi, eipä mainoskampanja taida oikein pelittää, ku netti löytää vain demin keskustelufoorumille.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112914296388020371?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1129059890094619382005-10-11T12:44:00.000-07:002005-10-11T12:44:50.103-07:00<span style="font-size:85%;">Nelosella tulee taas jokin aivan järkyttävä dokumentti. En ymmärrä mistä 4D:n tekijät keksivät ja löytävät aiheensa. Lapsi pojan sisällä, vaimojaan lihottavat miehet, mitä niitä on. Vähän kuin lukisi Seiskaa ja katselisi Karpoa suomeksi tekstitettynä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Äh, bloggaamisen ideanahan on ymmärtääkseni alunperin ollut postata mielenkiintoisia linkkejä, tai yleensäkin linkata jokainen mahdollinen sana edes löyhästi aiheeseen liittyen. Itse en ole ikinä jaksanut tähän paneutua kovinkaan tarkasti. Johan edellisessä kappaleessakin olisi ollut ainakin kolme linkityksen mahdollisuutta. Mikä tärkeintä, blogin lämpö kohoaisi blogilistalla...</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Pmmp:n uusi levy on ollut hämmentävä kokemus. Iloiset ja räväkät tytöt laulavat heti levyn avausraidalla nuoren pojan kuolemisesta ojaan ja viittaavat vahvasti ulkopuoliseen surmaajaan: "Kovempi sydän ja kovemmat kädet häneen ovat takertuneet, tutuimmat kadut ja kivet ja ojat ne poikamme piilottaneet"</span><br /><span style="font-size:85%;">Viittaukset iltarukouksiin laulun muissa kohdissa saavat tunnelman varsin painostavaksi.<br /><br />Heti perään rävähtääkin matkalaulu, joka edustaa täysin toista äärilaitaa.</span><br /><span style="font-size:85%;">Pmmp:n sanoitukset ovat suorastaan loistavia. Uskoisin, että tämä levy kestää aikaa. Vaikka musiikki on periaatteessa poppia, eivät nämä biisit kulu soitossa. Ne vain avautuvat lisää.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kun musiikkiin nyt päästiin, niin jatketaan. Jotkut bändit saavat oudon sädekehän ylleen ja ympärilleen. Esimerkiksi nyt Mewiä ei saa haukkua ranteidenviiltelymusiikiksi jossa ei ole munaa, koska se vaan nyt on niin hienoa musiikkia. Samoin CMX on olevinaan edelleen kova rokkipumppu, vaikka useimmat biisit taitavat kuitenkin soida jo Novassa ja Iskelmäradiossa. Kotiteollisuus sentään myöntää suoraan soittavansa paskaa juntirokkia. Siinä todellista sädekehää.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112905989009461938?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1128898389740573762005-10-09T15:53:00.000-07:002005-10-09T15:53:09.750-07:00<span style="font-size:85%;">Miksi ihmiset mainitsevat aina pitävänsä "hyvistä viineistä"? Tai kertovat harrastuksiinsa kuuluvat hyvät kirjat. Miksei kukaan kerro diggaavansa vaikkapa hyvästä laatan lennätyksestä, juuri sen hyvän viinin jälkeen?</span><br /><span style="font-size:85%;"><br />Kukapa pitäisi pahasta suklaasta. Tai surkeista elokuvista. Tai edes kuraviineistä. No ei kukaan. Kuka hyvä viini -termin onkaan keksinyt, pitäisi palkita latteuksien latteus -palkinnolla. Hyvä hyvä.<br /><br /></span><span style="font-size:85%;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112889838974057376?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1128886733796274902005-10-09T13:38:00.000-07:002005-10-09T12:38:53.830-07:00Hissukat ovat ärsyttäviä. Pahimpia ovat ne hissukat, jotka pärjäävät hyvin akateemisessa maailmassa, koska heistä jostakin kumman syystä tulee vielä jonkin tason johtajia. Siksi heitäkään ei kannata kuitenkaan pitää näkymättöminä.<br /><br />Joskus nämä hissukat pelottavat. He pitävät kaiken sisällään. Heillä saattaa olla sellaisia voimavaroja, ettei mitään rajaa. Senkään takia ei heitä kannata ärsyttää. Kerran kun räjähtää, niin siinä ei kannata aivan vieressä olla.<br /><br />Hauskimpia ovat tyypit, jotka istuvat baarissa seinäpaikoilla. Yleensä tällaiset ihmiset näyttävät hinkuvan pois sieltä seinäruusun paikalta. Kuitenkin näen heidän istuvan siellä koko illan. Ehkä he uskovat sen prinssin tai prinsessan tulevan hakemaan heidät sieltä pimeästä nurkasta pois kohti illan viimeistä hidasta. Viimeistään valomerkin kohdalla nämä seinustahengailijat huomaavat, että perkele, eipä taaskaan natsannut. Mutta ehkä ensi viikolla. Tai ensi vuonna. Tai...joskus.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112888673379627490?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1128703335624477442005-10-07T09:36:00.001-07:002005-10-07T09:42:15.626-07:00<span style="font-size:85%;"><em>"Tällä hetkellä tämän hetkinen rankka kova treenaus ja kova fyysinen panostus on Kickboxingin puolella tällä hetkellä Potkunyrkkeilyssä eli Kickboxingissa"<br /></em><br />Voiko kukaan kirjoittaa oikeasti noin? Tietenkin. Joku<a href="http://www.kickboxerstar.com"> potkunyrkkeilijäsankari</a> tietenkin. Eikä tuon runosuonen sykintä näytä hiipumisen merkkejä. Omilla kotisivuillaan tämä taistelija syytää tekstiä enemmän kuin kukaan ikinä koskaan milloinkaan tänäänkään eilenkään tulee ikinä kirjoittamaan.<br /><br />Mietin pitkään, laitanko linkin eteenpäin. En ole nimittäin ollenkaan varma tämän nimeltä mainitsemattoman taistelijan krhm... miten sen nyt sanoisi, kaikentasoisesta tasapainoudesta. Mutta toisaalta, internet on vapaa paikka julkaista sekä kotisivuja että blogeja.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112870333562447744?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1128703334748655222005-10-07T09:36:00.000-07:002005-10-07T09:42:14.756-07:00<span style="font-size:85%;"><em>"Tällä hetkellä tämän hetkinen rankka kova treenaus ja kova fyysinen panostus on Kickboxingin puolella tällä hetkellä Potkunyrkkeilyssä eli Kickboxingissa"<br /></em><br />Voiko kukaan kirjoittaa oikeasti noin? Tietenkin. Joku<a href="http://www.kickboxerstar.com"> potkunyrkkeilijäsankari</a> tietenkin. Eikä tuon runosuonen sykintä näytä hiipumisen merkkejä. Omilla kotisivuillaan tämä taistelija syytää tekstiä enemmän kuin kukaan ikinä koskaan milloinkaan tänäänkään eilenkään tulee ikinä kirjoittamaan.<br /><br />Mietin pitkään, laitanko linkin eteenpäin. En ole nimittäin ollenkaan varma tämän nimeltä mainitsemattoman taistelijan krhm... miten sen nyt sanoisi, kaikentasoisesta tasapainoudesta. Mutta toisaalta, internet on vapaa paikka julkaista sekä kotisivuja että blogeja.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112870333474865522?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1128623497237018272005-10-06T12:31:00.000-07:002005-10-06T11:31:37.246-07:00Tänään Hesarissa oli mielenkiintoinen kolumni elämän halpuudesta. Miten se on lähtenyt lapasesta alkaen lentolippujen hinnoista päätyen muun muassa kannattamattomuuteen korjata kodinkoneita.<br /><br />Kirjoituksessa (jonka kirjoittajan nimeä en kuollaksenikaan muista) sivuttiin myös nykyistä operaattorikilpaa.<br />Surkeista mainoksista en jaksa itse enää itkeä. Enemmän minua ihmetyttää mainostuksen massiivisuus.<br /><br />Halpisoperaattorit käyvät kilpailua pääosin nuorten puhelueuroista. Suurimmalla osalla nuorista ihmisistä laskut ovat kuitenkin vain muutaman kympin luokkaa. Aika monta liittymää saavat innokkaat edustajat myydä, ennen kuin markkinointikampanjat on peitetty. Tiedetään, että operaattoreilla ja myyjillä on omat palkkiosopimukset, samoin diilejä on sidottu tiettyihin aikamääreisiin ja liittymäkilpaan liittyy muutakin kuin vain parin teinin hilut.<br /><br />Kuka tuota kilpailua oikein jaksaa? Operaattoreiden edustajat sanovat, että se putoaa keneltä loppuvat resurssit. Entä kun samanaikaisesti sekä supermies putoaa taivaalta, hänen oravaltaan palaa käpy ja majakka sammahtaa? Asiakkaalle voi tulla hätä käteen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112862349723701827?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1128548104677127242005-10-04T15:34:00.000-07:002005-10-05T14:52:00.840-07:00<span style="font-size:85%;">Tänään se taas tuli. "Syötkö lihaa?" Jos viina ei maistu, niin jotain vikaahan ihmisessä pitää olla. Jos kaikki itsestäni kuulemani luulot pitäisivät paikkaansa,</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">...söisin ainoastaan vegaanista ravintoa. Minusta ei myöskään saisi ottaa kuvia filmille.<br />...vanhempani ovat kieltäneet juomat (tässä iässä..?).</span><br /><span style="font-size:85%;">...olisin epäilyttävä hippi.</span><br /><span style="font-size:85%;">...olisin kokenut uskonnollisen herätyksen, jonka takia olen vaihtanut myös kaveripiiriä.</span><br /><span style="font-size:85%;">...olisin vakavasti pimahtanut moraalinvartija, joka saarnaa muille valintojaan.</span><br /><span style="font-size:85%;">...en kävisi ikinä viikonloppuisin baareissa, koska en osaa pitää hauskaa.</span><br /><span style="font-size:85%;">...olisin ollut monta kertaa humalassa salaa. (whattafak?)</span><br /><span style="font-size:85%;">...olisin erikoisuuden tavoittelija. (After all these years...)</span><br /><span style="font-size:85%;">...luulisin olevani muita parempi ihminen, ja kävisin vain baarissa vain paheksumassa muita.</span><br /><span style="font-size:85%;">...kuuluisin salaiseen uskonlahkoon, josta ei ole oikein varmuutta uskotaanko siellä pahaan vai hyvään. (Ehdoton suosikkini)</span><br /><span style="font-size:85%;">...olenkin oikeastaan hyvä tyyppi, "vaikka et juokaan". </span><br /><p><span style="font-size:85%;">Aina ei tarvitse kuulla vain huhuja. Parin kierroksen jälkeen saan vastailla usein kysymykseen "Miten sitten oikein relaat?" Useimmiten en jaksa ymmärtää kysymystä.</span></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112854810467712724?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1128458169416784942005-10-04T13:42:00.000-07:002005-10-04T13:36:09.430-07:00<span style="font-size:85%;">Vietin viikonlopun harrastussyistä valvomassa nuorten, 12 - 16 -vuotiaiden toimintaa. Uskomatonta, miten näin nopeasti voi syntyä jo sukupolvien välinen kuilu.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Jo se, että nuorimmat eivät muistaneet Aikakonetta, oli pieni shokki. Siis mitä helvettiä? Sehän on ysäriaikakauden yksi merkittävimmistä tekijöistä. Voi kuinka paljon muistoja liittyykään siihen yhtyeeseen. Ja kuinka paskaa se olikaan, kun sitä nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen kuunneltiin. Mutta silti.<br /><br />Samanlainen junnari sitä on kyllä itsekin. Miten sitä voikaan kirjoittaa musiikista mitään, kun vertaa niihin naavapartatoimittajiin, jotka oikeasti ovat eläneet silloin kun Beatles tuli? Nähneet Elviksen kuoleman, Bossit ja Adamssit...<br /><br />Oli hauskaa seurata tällaisten varhaisteinien toimintaa muutenkin, keskustella heidän kanssaan ja kuunnella, mitä nykynuorten elämään kuuluu. Ja samalla huomata, kuinka ihminen kehittyykään. Miten ajattelutavat ja aiheet muuttuvat loppujen lopuksi hyvinkin lyhyessä ajassa. Ja miten onnellisen tietämätön sitä itsekin on ollut ja on edelleen. Ehkä opin ymmärtämään hieman paremmin, mitä hetkestä nauttiminen ja kiinni pitäminen tarkoittavat.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112845816941678494?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1128032675198639702005-09-29T14:51:00.000-07:002005-09-29T15:24:35.253-07:00<span style="font-size:85%;">Kuvittele, että yrität piirtää suoraa viivaa paperilla, mutta koko ajan joku tuuppii kättäsi sen sijaan, että auttaisi jotenkin. Eihän siitä mitään tule.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Jotkut naiset eivät tunnu ymmärtävän sitä, ettei aivan joka toisen sanan jälkeen tarvitse sanoa "niin", kun joku kertoo jotakin asiaa. Ihan oikeasti, pelkkä nyökkäyskin riittää, jos välttämättä on aivan pakko jotenkin ilmaista tämä suuri kiinnostus aihetta kohtaan.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Miehillä tätä niinittelyä ilmenee hyvin harvoin. Miehet ymmärtävät, että tarina jatkuu, vaikka nyökkäisikin vain lauseiden lopussa. Tai jos ei tekisi muuta kuin olisi hiljaa. Mutta nainen. Lyhyt "ni" "ni" "ni" "ni" aivan joka väliin ahdistaa. Ei silloin pysty enää puhumaan, koska keskittyy kuuntelemana toisen niinittelyä. Eikä kyse ole mistään putkiaivoajattelusta, vaan puhtaasti keskustelun sujuvuudesta.</span><br /><br />Niinittely katkoo lauseet parin sanan, pahimmillaan sanan mittaisiin pätkiin. Toinen kuulostaa aivan papukaijalta, kuin hän ei ymmärtäisi kuulemaansa, vaan monotonisesti toistelee mantraansa.<br /><br />Jos et ole varma, oletko niinittelijä vai et, niin seuraavassa se selviää. Tehtävänäsi on miettiä seuraavan lainauksen kohdalla, montako kertaa sanoisit niin tai nyökäyttäisit päätäsi. Valmiina? Jos keskustelukumppanisi sanoo "Ja sit tota olin niiku just..."<br /><br />Niin?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112803267519863970?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1127934763953696082005-09-28T12:19:00.000-07:002005-09-28T12:12:43.983-07:00Kaupan lehtihyllyjä katsellessa se oikein lävähtää naamalle. Uskomatonta, kuinka erilaisissa todellisuuksissa ihmiset elävät.<br /><br />Jos ajatellaan teinejä. Heille maailma näyttäytyy julkkiksina, vahvoina kaveruussiteinä, tuskana ja ahdistuksena. (demi)<br /><br />Vähän vanhemmat suhtautuvat mielestään pistävän kriittisesti elämään ja haluavat lukea laajalta aihealueelta monipuolisia juttuja. Kuitenkaan unohtamatta kivaa viihde- ja poptarjontaa, vaikka se ei tietenkään ole pääasia. (image)<br /><br />Jossain vaiheessa yksilön kautta kerrotut asiat alkavat kiinnostaa. Miten joku selvisi sairaudesta, ryhtyi yrittäjäksi, on hyvä äiti, hyvä johtaja, valinnut poikkeuksellisen elämäntavan, on tavallinen keski-ikäinen tai muuten vain muutaman ison puolivartalokuvan arvoinen. (eeva)<br /><br />Jossakin vaiheessa oman aikuisuuden julkkisten meno kiinnostaa. Miten heillä nykyisin meneekään. Trendien aallonharjalla ei tarvitse enää surffata, koska rollaattori ei kestä kiikkerän laudan päällä. Nuorisoa ja miksei viisikymppisiäkin on kiva päivitellä. Ei meidän aikana. (nykyposti)<br /><br />Joskus nuorille pitäisi iskeä käteen juuri eevat, nykypostit ja avotakat ja vanhemmille ihmisille demit, mixit ja suosikit. Annettaisiin jopa tehtävä seurata kyseisissä julkaisuissa esiteltyjä asioita vaikkapa puoli vuotta, ja kirjoittaa aiheesta sen jälkeen essee. Pohjana esseelle olisi kysymys "mitä opin ja miten sovellan sitä tulevaisuudessa?"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112793476395369608?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1127854773415830442005-09-27T13:55:00.000-07:002005-09-27T13:59:33.420-07:00<span style="font-size:85%;">Matti matti, minkä teit? Miksi teit? Mikä se silmissäsi näkyvä kiilto on, onko se hulluutta? Vedätkö muutakin kuin bisseä? Milloin leikkaat hiuksesi? Luuletko selviäväsi tästä hassusta jutusta, jota kutsutaan elämäksi? Kuka sinusta huolehtisi? Pitäisikö jonkun huolehtia? Ymmärrätkö mitä sinulle tapahtuu? Ymmärrätkö, että joskus loppuu huumoristakin huumori?</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Miltä mahtaa toimittajasta tehdä taas juttua Matista? Miltä kuvaajasta tuntuu ottaa kuvaa pahoinpidellystä Mervistä? Miltä selväpäisestä toimittajasta tuntuu kysellä selvästi toisen sarjan pelaajalta, että miltä tuntui kun joku lyö jalkalampun raskaalla jalalla päähän? Miltä siitä tuntuu kirjoittaa omalla nimellä ja naamalla lehteen?</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Milloin tämä homma loppuu? Miten?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112785477341583044?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1127726077502194962005-09-26T02:20:00.000-07:002005-09-26T02:15:27.210-07:00<span style="font-size:85%;">Lueskelin Teliasoneran lähettämää asiakaslehteä, ja taas siellä paistattelivat samanlaiset jutut. "Uusilla sovellutuksilla teet sitä tätä ja tuota ja arkiasiat sujuvat ilman mitään ongelmia kun käytät meidän uutta palveluamme..."<br /><br />Mielestäni Suomessa olisi tilaa asiakaslehdelle, joka puhuisi oikeista asioista. Esimerkiksi suurin huijaus, asiakkaiden kysymyspalsta, jolla on aina ne samat bonuksia tai vastaavia koskevat kysymykset, voisi vastailla ihan oikeisiin ongelmiin. Sanoa vaikka, että nyt kun teet meille sopimuksen, että saat sunnuntaipuhelut koko vuodeksi eurolla, niin samalla saamme sinut häkkiin koko vuodeksi, koska menit allekirjoittamaan diilin. Tai kertoisivat, että kyllä, nyt on naapuriliittymällä paljon parempi tarjous, mene mieluummin sinne.<br /><br />Tai joku Pirkka voisi lopettaa omien brandiensa mainostamisen ja sanoa, että k0keilkaa rainbowta, ne ovat yhtä huonolaatuisia mutta halvempia.<br /><br />Joskus niissä lehdissä olisi hienoa, jos jutut käsittelisivät ikäviä asioita. Ei sitä, miten naisryhmä käy vääntämässä karhunkierroksen viikossa ja lentää sitten finnairilla kotiin, vaan vaikka siitä kuin aslak pörräsi hakemaan uupuneen vaeltajan, kun idiootti ei ymmärtänyt että uusilla kengillä ei pidä lähteä matkaan, ja joista voi ottaa vettä vaikka joku olisikin sanonut, että juo vain pullotettua vettä.<br /><br />Talvella ei tarvitse esitellä halpoja trendivaatteita, vaan mieluummin kertoa kuinka saada räkätautinen pikkupentu lopettamaan itkemisen ja paranemaan. Tai selviytymistarina, kuinka ydinperhe oli viettämässä aurinkoista kevätpäivää järven jäällä ja isä humpsahtikin jäihin, ja kuinka 7-vuotiaat villetapani ja juuliakatariina juoksivat karkuun peloissaan. Onneksi isällä oli puukko mukana, kuten urbaaneilla isillä usein on, ja hän pääsi kiipeämään avannosta pois.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Ja tietysti, kun jokaisella lehdellä on oma julkkiksensa, joka suosittelee tuotteita. Kyllä nyt kerran julkkis voisi sanoa, että perskele kun oli niin vaikea tämä uusi ohjelma, että en saanut yhteyttä tärkeään yhteistyökumppaniin, varsinkin kun olin heittänyt vanhan puhelimen pois. Että kiitti.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112772607750219496?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1127678536151694912005-09-25T12:56:00.000-07:002005-09-25T13:02:16.166-07:00<span style="font-size:85%;">Reippailin perjantaina ja lauantaina yhtäjaksoisesti yli maratonin mittaisen matkan. Kävellen. Yksin. Harhojen, infernaalisten kipujen ja suunnattomien tuskien jälkeen yhdyn yleiseen mielipiteeseen: ei mitään järkeä.<br /><br />Mutta matkalta sain paljon kokemuksia. Enpä ollut ennen nähnyt tuunattua amisautoa, jossa ajovalot olivat siniset. En myöskään tiennyt miltä tuntuu, kun auto ohittaa kävelijän alle metrin etäisyydeltä. Tai kuinka kova tuulenpuuska tulee rekan perässä. Tai kuinka hassua onkaan, kun luulee jalkojen olevan duunariosastoa, pään keskijohtoa ja gps-mittarin kilometrilukeman johtavan koko lafkaa. Sitä keskustelee mittarin kanssa, ja jalkoja tuntuu vituttava, koska ne joutuvat tekemään raskaan työn. Niitä käy aivan sääliksi, koska päässä ei sinällään tunnu pahalta, ainoastaan kivuliaalta.<br /><br />Tiedän myös miltä tuntuu, kun jalat eivät pitkän tauon jälkeen enää tottele, vaan kävelijä kannetaan autoon. Ja miltä tuntuu, kun jalat ovat niin turvonneet, ettei lenkkareita saa itse vedettyä jaloista.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112767853615169491?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1127316568493192182005-09-21T08:35:00.000-07:002005-09-21T08:31:24.116-07:00Toisinaan vain kyrpii. Toisinaan vaan tuntuu älyttömältä opiskella asioita, joista tietää, etteivät ne tule kuulumaan tulevaisuuteen millään tavalla. Kyseessä ei ole ollenkaan sama asia kuin yläasteella tai lukiossa.<br /><br />Silloin niitä asioita sentään piti opiskella, koska "ethän sinä ikinä tiedä minne päädyt, muistan kun eräs opiskelukaverini teknisen opiston jatkokurssilla kiroili fysiikkaa ja niin vaan tuolla viereisessä luokassa hänkin opettaa" -tyyliset perustelut uskoi silloin ihan mielellään.<br /><br />Nyt, kun on vakaa aikomus päätyä tietylle alalle, niin haluaisi jo heittää ylimääräiset setit helvettiin. Keskittyä siihen, mitä on tullut opiskelemaan. Yleissivistys on toisen asteen koulujen homma. Siitä eteenpäin erikoistutaan. Prkle.<br /><br />Samaan jätevesialtaaseen valuttaisin kaiken maailman johdantokurssit akateemisen tiedonhaun prosessien ymmärtämisen tulkitsemiseen. Eivätkö arvon kurssinvetäjätädit ymmärrä, että pilipaliaiheista kahden sivun esseiden kirjoittaminen kymppifontilla on aika viimeistä puuhaa, vaikka kuinka se teistä tuntuisi tärkeältä. Jos google ei löydä, niin sitä varten on akateemiset hakukoneet.<br /><br />Vaikka kuinka on arpavoitto opiskella ja lottovoitto syntyä tänne napapiirille, niin yhä useammin tekisi mieli siirtyä eteläiselle pallonpuoliskolle vaikkapa surffaajaksi Australiaan. Kun hiekka alkaisi narskua hampaissa liian kanssa, voisi käydä Uuden-Seelannin vuorilla vähän maisteroimassa pennuille alamäkihiihtoa.<br /><br />Kun hiuksissa olisi surffilookki ilman garnier fructisin muotoilumömmöjä, voisi samalla haistattaa pitkät niille tulevaisuuden toivoille, jotka luulevat duunipaikan aukeavan kun on paperit ulkona, vaikka kesien työkokemus olisi sitä ennen hankittu kaupan kassalta ja syksyt ja keväät menneet iloisesti ryypiskellessä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112731656849319218?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1127222317845948172005-09-20T06:26:00.000-07:002005-09-20T06:18:37.850-07:00<span style="font-size:85%;">Viimeisten viikkojen aikana olen nähnyt aivan liikaa Lacostea, Luis Vuittonia, Gantia, Hilfigeriä, Gsusta, FCUK:ta, Freesoulia, Bvlgaria, Peakkia, Bossia ja toisaalta myös H&amp;M:n pastellisävyisiä, rintaliivit altaan paljastavia neuleita.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">On valitettavaa, ettei ihminen itse ymmärrä mikä näyttää hyvältä. Se, että vaatteessa on komia merkki, ei tarkoita, että vaate välttämättä sopisi tietyille ihmisille. Joillekin esimerkiksi vihreä väri ei vain istu, joten turha sitä on päälleen laittaa.<br /><br />Löytyypä samaisesta opinahjosta muutama friikki tapaus. Tietojen mukaan jo toista vuotta putkeen eräs sankari pitää yllään wifebeater -paitaa. Siis sellaista kireää, hihatonta t-paitaa. Toki tämä poika on syönyt muutakin kuin kaurapuuroa, joten ei hänen käsivarsiaan välttämättä käy sääliksi. Surullista on kuitenkin se, että samaiset musta tai valkoinen wifebeater on hänen päällään aivan joka päivä, oli kesä tai talvi, aurinkoista tai sateista.<br /><br />Pitkähihaisten paitojen käyttö olisi kohteliasta jo muiden ruokarauhan takia. Kukapa katselee mielellään toisen ihmisen kainalokarvoja missään tilanteessa? Pojalla on kuitenkin sormus vasemmassa nimettömässään, joten ilmeisesti joku katselee.<br /><br />Toista ääripäätä edustaa MervinjaMatin Mervi. Voisiko joku vaatefirma ryhtyä hänen sponsorikseen? </span><a href="http://www.iltalehti.fi/2005/09/20/200509203514790_vi.shtml"><span style="font-size:85%;">Iltalehden jutussa</span></a><span style="font-size:85%;"> näkyy, kuinka tällä kohtuullisen reitevällä naisella on jalassaan ne iänikuiset trikoot. Näyttää aika ahdistavalta.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112722231784594817?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1127072927564896312005-09-18T12:48:00.000-07:002005-09-18T12:48:47.606-07:00Nuorena kuuluu kokeilla asioita, elää täysillä, testailla kantapäiden kestävyyttä, mennä perse edellä puuhun ja nauttia elämästä.<br /><br />Vaikka ihmiset aina kuuluttavat sitä nuoruuden ihanuutta ja neuvovat ottamaan siitä kaiken irti, niin silti jokaisessa sivulauseessa tulee myös se, että kaikki tekemiset, sanomiset, periaatteet ja ratkaisut kuuluvat nuoruuteen. Tavallaan mitään ei oteta tosissaan, vaan ajatellaan asioiden olevan nuoruuden haihattelua.<br /><br />Eikä siinä sinällään mitään. Ainahan kukkahattutädit ovat voivotelleet nuorison menoa. Pahinta on se, että itsekin alkaa ajatella omia tekemisiään ja sanomisiaan etukäteen tällaisen vanhemman ihmisen näkökulmasta. Monet hyvätkin jutut jäävät sanomatta, koska tuntuu, ettei se antaisi hyvää kuvaa itsestäni.<br /><br />Kyse on varmasti aika pitkälti siitä, että nuorena ihminen yrittää usein esittää fiksumpaa kuin onkaan. Mallioppimista ja matkimista parhaimmillaan. Mutta kyllähän se rajoittaa elämää, kun koko ajan täytyy pitää eräänlaista mielen käsijarrua päällä. Miksi ihmisen täytyy aina kantaa naamiota mukanaan?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112707292756489631?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1126809749537377132005-09-15T11:43:00.000-07:002005-09-15T11:42:29.543-07:00<table id="HB_Mail_Container" height="100%" cellspacing="0" cellpadding="0" width="100%" border="0" unselectable="on"><tbody><tr height="100%" width="100%" unselectable="on"><td id="HB_Focus_Element" valign="top" width="100%" background="" height="250" unselectable="off"><span style="font-size:85%;">Tsunami ei koskettanut, pommi-iskut eivät nekään sen paremmin kuin terrori-iskut tai New Orleansin katoaminen maan alle. Ei minun tarvitse niistä kiinnostua, koska ei osunut kohdalle. Kaikki tukikonsertit ja muut olivat ihan kivoja, koska niiden kautta sai mahdollisuuden kuunnella hyvää musiikkia.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Pomo kysyi tänään, että voinko tehdä hieman pidemmän työvuoron. Koska olin jo valmistautunut lähtemään aikaisin kotiin, olin aivan kyrpä otsassa. Ei jaksa, mutta noh, eipä taida olla vaihtoehtoa. Sitten herra isoherra vasta jatkaa, kuin sivulauseessa "Seuraavan vuoron tekijä sai sydänkohtauksen, joten hän ei pääse töihin."</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Vasta eilen keskustelin hänen kanssaan pitkään ja perusteellisesti erilaisista elämänvalinnoista, teoista ja niiden seurauksista ja elämästä yleensäkin. Oli hienoa kuulla fiksun keski-ikäisen puhetta, jolla oli mielipiteitä mutta hän osasi perustella niitä. Tänään hän makaakin sairaalassa.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Nyt ymmärrän, ainakin vähän paremmin.</span><br /></td></tr><tr unselectable="on" hb_tag="1"><td style="FONT-SIZE: 1pt" height="1" unselectable="on"><div id="hotbar_promo"></div></td></tr></tbody></table><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112680974953737713?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1126639417958264072005-09-13T12:23:00.000-07:002005-09-13T12:23:38.096-07:00<table id="HB_Mail_Container" height="100%" cellspacing="0" cellpadding="0" width="100%" border="0" unselectable="on"><tbody><tr height="100%" unselectable="on" width="100%"><td id="HB_Focus_Element" valign="top" width="100%" background="" height="250" unselectable="off"><p><br /><span style="font-size:85%;">Keskustelin kollegan kanssa kirjoittamisesta. Tuli puhetta arjen pienistä havannoista, kuten että jos kassa näyttää kahta senttiä, kannattaa maksaa käteisellä, jos kolme tai enemmän niin pankkikortilla. Säästääpä pari senttiä. Samoin visa-korttiakin kannattaisi käyttää, koska inflaatio nakertaa rahan arvoa. Eli puolentoista kuukauden maksuajan myötä henkilö säästää periaatteessa inflaation ollessa parin prosentin luokkaa noin 0,25 prosenttia käytetyistä euroista.<br /><br />Noh, humoristinen ideointi pysähtyi, kun toinen keskustelija muistutti siitä, että joillekin tuollaiset säästöt ovat ikävää todellisuutta ja tavallista arkea. Että ehkei sellaisista asioista pitäisi kirjoittaa, koska joku voisi loukkaantua.<br /><br />Totta tuokin. Mutta jos kaikissa aiheissa pitäisi miettiä sitä, että loukkaako tämä jotakuta, niin monet jutut jäisivät tekemättä. Myös ne parhaat. Liekö tätä nuoruuden huumaa, mutta mielestäni kaikista asioista voi kirjoittaa. Lähestymistapa ratkaisee. Eikä aina tarvitse ajatella sitä, mitä muut ajattelevat aiheesta. Joskus pitää vain antaa paukkua. Rapatessa roiskuu mutta tulostakin syntyy.</span></p><p><span style="font-size:85%;">Ja ihmiset ovat niin erikoisia, että mistä tahansa jutusta voi tulla palautetta. Ja varsinkin maakuntalehtien palautteenantajien joukosta löytyy monenlaista hiihtäjää. Jotkut ovat jättäneet sauvatkin kotiin.</span></p><p><span style="font-size:85%;">Ja vielä: en usko, että ihminen joka säästelee oikeasti arjen pienissä ostoksissa, edes tilaisi kestona yli vanhan tonnin vuodessa maksavaa sanomalehteä.</span></p></td></tr><tr unselectable="on" hb_tag="1"><td style="FONT-SIZE: 1pt" height="1" unselectable="on"><div id="hotbar_promo"></div></td></tr></tbody></table><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112663941795826407?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1126629493758145632005-09-13T09:37:00.000-07:002005-09-13T09:38:13.830-07:00<table id="HB_Mail_Container" height="100%" cellspacing="0" cellpadding="0" width="100%" border="0" unselectable="on"><tbody><tr height="100%" unselectable="on" width="100%"><td id="HB_Focus_Element" valign="top" width="100%" background="" height="250" unselectable="off"><p><span style="font-size:85%;">Viime tiistain Ylen työntekijöiden ulosmarssista johtuen jäivät monet sarjat esittämättä. Eihän tuollaisella ulosmarssilla ole oikeasti mitään merkitystä, mutta kyllä on mahtanut suurimpia faneja suorastaan korveta.<br /><br />Iltalehti kertoo </span><a href="http://www.iltalehti.fi/2005/09/13/200509103480913_vi.shtml"><span style="font-size:85%;">uutisessaan</span></a><span style="font-size:85%;">, että monet tiistaina esittämättä jääneet ohjelmat näytetään tänään. Joukossa oli kuin Murphyn lakia mukaillen parin sarjan päätösjaksot ja Kummelin aloitusjakso vuodelta 1992.<br /><br />Voi vain kuvitella, kuinka ihminen on ehkä jo aamulla miettinyt, että työpäivän jälkeen istahdan television ääreen ja nautin laadukkaasta viihteestä. Joillekin Ylen ohjelmisto on varmasti mielekkäämpi vaihtoehto kuin mainoskanavien värikkäät ja päällekäyvät ohjelmat. Ehkäpä tiettyä sarjaakin on tullut seurattua jo pidempään. Kuinka kaikki päättyykään?</span></p><p><span style="font-size:85%;">Televisio auki ja naps, musta ruutu tuijottaa hölmistynyttä katsojaa takaisin. Eipä muuta kuin soittoa ohjelmapalveluun, että prkl, nyt rainaa ruutuun! Heheh, eihän sielläkään ole ketään töissä. Aika helmeä8)</span></p></td></tr><tr unselectable="on" hb_tag="1"><td style="FONT-SIZE: 1pt" height="1" unselectable="on"><div id="hotbar_promo"></div></td></tr></tbody></table><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112662949375814563?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1126555527365743192005-09-12T13:05:00.000-07:002005-09-12T13:05:27.373-07:00<table id="HB_Mail_Container" height="100%" cellspacing="0" cellpadding="0" width="100%" border="0" unselectable="on"><tbody><tr height="100%" width="100%" unselectable="on"><td id="HB_Focus_Element" valign="top" width="100%" background="" height="250" unselectable="off"><span style="font-size:85%;">Siniset, kulutetut, yhden pienen värivirheen vuoksi puoleen hintaan alennetut. Lantiomalliset, eli sellaiset, joissa on edessä vain kolme nappia. Wow, nyt olen trendy, ajattelin. (49 euroa)</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Laitoin housut jalkaan, ja ne tuntuivat loppuvan kesken kaiken. Eihän näitä voi edes roikottaa sitä pakollista neljää senttiä, sillä silloin ne putoaisivat jalasta. Noh, pikkuvikoja, ajattelin. Kun halvalla saa, niin ehkä näitä voi pitää tällä tavoin pakaralihaksia nuolevina.<br /><br />Matala vyötärö tosin asettaa uusia ongelmia. Näyttää vähän nololta, kun slimmattujen merkkifarkkujen alta vilkkuvat sloggi for men-kuminauhatekstillä varustetut bokserit. Eikä se black horsekaan kuulosta kovin muodikkaalta.(3 paria/10 euroa)</span><br /><span style="font-size:85%;"><br />Eipä muuta kuin alushousuostoksille. Tosin tällaisissa tuppukylissä ei ole mahdollista hankkia calvin kleinen, hugo bossin tai cliquen boksereita. Eipä muuta kuin juna alle ja kohti pääkaupungin kalliisti sisustettuja ja niukasti tavaraa esillä pitäviä boutiqueita. (17euroa/suunta)<br /><br />Hetken pääkaupungin vilinässä pyörittyäni löysin itseni Hugo Bossin liikkeestä. Myyjä hihitteli, kun esittelin ongelmani. Oma mokansa, mitäs kysyi että voiko auttaa. Löytyivätpä komiat alushousut. Nyt kelpaa vilautella. (30 euroa)<br /><br />Kun housuosasto oli kohdillaan, niin eihän sitä kehtaa missä tahansa paidassa kulkea. Manskulta löytyi Dieselin merkkiliike, joten sinne. Kiva peruspaita, jossa oli kyllä ihmeellisen ohut kangas, lähti myyjän suositteluista mukaan.(89 euroa)<br /><br />Kun olin jo rautatieasemalla, pysähtyi katseeni kenkieni kärkiin. Ei stana, eihän tällaisilla kehtaa enää kotiin lähteä. Addun lenkkarit vaihtuivat astetta laadukkaampiin. (129 euroa)<br /><br />Syysillan viiletessä alkoi ohut Diesel-paita laskea tuulen läpi. Vielä ennen viimeistä junaa löysin kivan takin. Ei siinä ole mitään kalvoja tai vuoria, mutta myyjän mukaan ehdottomasti tätä aikaa. (259 euroa)<br /><br />Kyllä nyt kelpaa vetää uudet farkut jalkaan. Hyvä ostos.</span><br /></span><span style="font-size:85%;"></span><br /><br /></td></tr><tr unselectable="on" hb_tag="1"><td style="FONT-SIZE: 1pt" height="1" unselectable="on"><div id="hotbar_promo"></div></td></tr></tbody></table><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112655552736574319?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1126468196614817202005-09-11T12:49:00.000-07:002005-09-11T13:35:03.446-07:00<span style="font-size:85%;">Lauantai-iltapäivä Prismassa. Kassajonot ovat tavalliseen tapaan pitkät. Ihmiset lappavat tavaroitaan hitaasti hihnoille, kokeneet kassat vetävät nopeammin kuin juuri kesällä aloittaneet.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Edessäni pariskunta viisissäkymmenissä asettelee viikonloppuostoksiaan laskutettavaksi. Vaatetuksesta ja olemuksesta päätellen eletään vaihetta, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja keskijohtoon kuuluvan miehen palkka yhdistettynä johdon sihteerin vastaavaan riittää jo pieneen huvitteluunkin.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Vaimo näyttää juuri siltä kuin perushapan, elämänsä nuoruutta haikaileva suomalainen nainen näyttää. Mies on tavallinen hyväryhtinen, siistiksi leikattu mitäänsanomaton letti on kasvanut puoli senttiä ulos mallistaan.<br /></span><br /><span style="font-size:85%;">Koko kassaprosessi on kuin kaurismäkeläisestä elokuvasta. Mies nostelee ostokset hihnalle sanaakaan sanomatta. Katsekaan ei käänny, kun vaimo asettelee Hk:n kassler-pihvivakuumipakkauksen muiden ostosten perään. Vain kassahihnan sykäyksittäine äännähtely leikkaa ummehtunutta tunnelmaa.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Vaimo maksaa ostokset, ottaa bonukset ja siirtyy auttamaan miestään ostosten pakkaamisessa. Vuorosanoja ei näyttelijöille ole jaettu, eikä improvisaatioon näytä olevan intoa.<br /><br />Tältä siis näyttää pariskunta, joka on kaiken sanottavansa sanonut.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Tilanne oli surkuhupaisuudessaan taas niitä hetkiä, kun korjaa horjahduksensa pariutuvaksi haluavien joukosta takaisin tyytyväiseen itsekkyyteen. Ei kai toisen keho lämmitä yhteisen peiton allakaan, jos tunnelma on jäätävä.<br /><br /></span><span style="font-size:85%;"></span><span style="font-size:85%;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112646819661481720?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1126374417903906032005-09-10T10:47:00.000-07:002005-09-11T12:35:14.043-07:00<span style="font-size:85%;">Lenita Airisto kertoo viikonvaihteen <a href="http://www.iltasanomat.fi">Ilta-Sanomissa</a>, että hän syö joka aamu tietynmerkkistä ruisleipää, tiettyä juustoa, levitettä ja juo samaa juomaa. Joka aamu. Joka päivä. Ehkei jouluaattona?<br /><br />Lenita ei ole ongelmansa kanssa yksin. En ymmärrä näistä yhtäkään. Maailmassa on niin paljon erilaisia makuja, joita varmasti kyseiset jämähtäneet eivät ole maistaneet. Eivätkä maistakaan, koska sama viiden prosentin juusto löytää tiensä leivälle joka ikinen aamu.<br /><br />Kyse taitaa olla sekä laiskuudesta että pelosta. Miksi etsiä uutta, kun tämä nykyinenkin on ihan jees? Ja tässä muuttuvassa maailmassa on ihan turvallista olla jotakin, joka on ja pysyy. Joopajoo.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112637441790390603?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1126210294892485282005-09-08T13:10:00.000-07:002005-09-08T14:10:19.323-07:00<span style="font-size:85%;">Niinhän se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Epäilemättä tulee uusia ihmisiä, jotka rokkaavat samalla tavalla. Vaikkei juuri tällä hetkellä siltä tunnukaan.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112621029489248528?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1126124349980537772005-09-07T13:19:00.000-07:002005-09-07T15:08:21.746-07:00<span style="font-size:85%;">Ei ole nuorilla naisilla, oikeastaan tytöillä, eli toisin sanoen parikymppisillä ja vähän yli, helppoa. Puolentoista tunnin välein on pakko käydä vessassa. Hyvä että luennon jaksaa istua loppuun asti.<br /><br />Tuollaiselle hillittömälle ramppaamiselle pitäisi tehdä jotain. Johan siinä kuluu kuutioittain vettä, kun jokainen pieni lirautus on huuhdottava kohti viemäriverkostoja. Vielä kun sinne vessareissulle pitää koota muutaman taistelijan iskujoukko. Eikö nainen osaa kusta yksin?<br /><br />Esitänkin mitä syvimmästi, että tytöt kävisivät armeijan. Äärimmäisen kliseistä, mutta yhtäällä niin totta, että siellä oppii asioita. Esimerkiksi pidättelemään kustaan. Muutenkin joillekin todellisuudesta vieraantuneille tyttölapsille tekisi hyvää saada vähän auktoriteettia kehiin, loppuisivat rinsessakohtaukset.<br /><br />Niin, toinen vaihtoehto olisi kokeilla puudutusta, jollaista taitaa olla tarjolla synnytyssalissa ja esimerkiksi nilkkaleikkauksessa. Siinähän sitä on, kun ureaa ei vain tule. Semmoinen ankka täyttyy helposti (vetoisuus litra tai puolitoista), kun on tahtomattaan pidätellyt aivan liian pitkään.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112612434998053777?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1126016068100720692005-09-06T07:15:00.000-07:002005-09-06T07:14:28.153-07:00Tavan Tallaaja kävelee keskustassa kohti opiskelupaikkaansa. Tavan kuulee lähestyvän auton äänet, mutta ei ehdi reagoida mitenkään. Kauniista meikatut kasvot ja siististi nypityt kulmakarvat edellä Tavan ottaa vauhtia auton konepellistä siirtyen kyntämään asfalttia kymmenen metrin päässä suojatieviivoista.<br /><br />Lehdet revittelevät nuoren vammautumisella seuraavana päivänä, mutta siihen se jää. Syykin on selvä. Saatavilla olevat kuvat Tavanista ovat järkyttävän huonoja. Se siitä media-arvosta.<br /><br />Vaikka ihmiset huolehtivatkin ulkonäöstään, jäävät heistä otetut valokuvat useimmiten nopeiksi bileotoksiksi, joissa salama on polttanut kaiken ympäriltään tai sitten kuvista tuijottaa nörtiksi puettu nuori tyttö tai poika koulun yksittäiskuvassa. Pahimmillaan ainoat julkiset kuvat ovat hailakoita passikuvia, joissa jokainen näyttää säikähtäneeltä.<br /><br />Ihme, ettei missään muisteta kertoa, että aina pitäisi olla muutama hyvä kuva saatavilla joko kotona, internetissä suoraan nimellä haettuna tai edes äidin luona hyvässä tallessa. Rento, mieluiten hymyilevä, pahimmat ihon epätasaisuudet peiteltynä ja höröttävä korva photoshopattuna olisi paljon helpompaa saada julkisuutta, jos iso mälli mäjähtää kohdalle.<br /><br />Ikävin esimerkki tapauksesta on imatralaisen Eveliinan murha, jota reviteltiin pitkään ja hartaasti, koska uhrin kuva sattui olemaan erittäin hyvin onnistunut koulukuva. Kukapa enää edes muistaa Evijärven nuorisotalon (tms.) takana tapahtunutta järjetöntä väkivallan työtä, jossa samankaltainen teinityttö joutui uhriksi? Niin, eipä muistu itsellänikään edes nimi mieleen. Tytön kuvan kyllä muistan, hän oli taviksen näköinen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112601606810072069?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1125937861008855522005-09-05T09:31:00.000-07:002005-09-05T09:31:01.013-07:00<span style="font-size:85%;">Yhtäkkiä tilastoituja hittejä on viimeisimmän vuorokauden aikana tullut varmaankin viisikymmentä. Eipä ole ennen tällaisia lukua tarvinnut katsella. Mitä on oikein tapahtunut?</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Tekniikan ihmelapsena en löydä mitään erikoisempia tilastoja sivuilta, joilta blogiin on tultu tai kuka on viitannut mihinkin. En voi kuin ihmetellä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Mielenkiintoinen oli myös Big Brotherista pudonnut Jani äsken lyhyessä haastattelussaan sekä aiemmin chattivastauksissaan. Pohti nimittäin tosissaan, poikisiko tästä julkisuuspyrähdyksestä juontotöitä tai vastaavia julkkishommia.<br /><br />Big Brotheria ei kuitenkaan ole katsonut kuin parisataa tuhatta katsojaa. Kuinka moni siis oikeasti edes tunnistaa normaalimittaisen, tummatukkaisen karvan verran yli kolmekymppisen miehen televisiosta tutuksi? Damn, pakkohan minunkin on käsi nostaa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112593786100885552?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1125858047157833712005-09-04T11:21:00.000-07:002005-09-04T11:20:47.163-07:00Ihminen ei voi kohtalolleen mitään, varsinkin jos se johtuu hänen nimestään. Nimen lisäksi kasvot ja varsinkin katse kertovat ihmisestä vähintään yhtä paljon.<br /><br />Kilteillä silmillä on yleensä päällään kiva kangastakki, beige tai harmaa. Sporttiasuna tietenkin tuulipuku. Kilttisilmissä ei ole vaaran tuntua lainkaan. Vaikka he yrittävät, ei vain irtoa. Usein he ovat baareissa ja bileissä niitä, jotka istuvat kovimman bilevaiheen aikaan seiniä reunustavilla penkeillä.<br /><br />Silmien palo on toinen äärilaita. Vaatteet ovat yleensä jos eivät muodin mukaisia, niin ainakin nykyaikaisia. Tuulipuku saattaa olla ulkoiluvaatetuksena, mutta nekin ovat joko Missy Elliotin Adidakselle suunnittelemia tai ainakin muotoon leikattuja. Jatkuva roihu katseessa luo paljon ihmissuhteita, saa aikaan vetäviä tempauksia ja usein harrastukset ovat tavallisesta poikkeavia. Poikkeavuus ei tarkoita kuitenkaan postimerkkeilyä tai akvaarionhoitoa.<br /><br />Mikä erikoisinta, katseen antamasta kuvasta ja roolista on mahdotonta päästä irti. Ei ole yksi tai kaksi ihmistä, jotka ovat käyneet hankkimassa kalliit streetwear-tyylin vaatteet niskaan, mutta kiltti katse jättää tyylin ikään kuin lopullista täyttymystä vaille.<br /><br />Edes taistelu ei auta. Sisäinen draivi antaa vain joillekin niin kovan vauhdin ja intensiteetin, etteivät beigetaistelijat pääse ikinä sellaiseen kyytiin. Siihen on vain tyydyttävä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112585804715783371?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1125773398722281602005-09-03T11:50:00.000-07:002005-09-03T11:49:58.726-07:00<span style="font-size:85%;">Olen koko päivän keksinyt tytöstä huonoja puolia. On selvästikin tietynlainen, tulisi varmasti tekemään sitä ja tätä, en oikeastaan kestäisi hänen hymyään ja iloisuuttaan pidempään.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Ahdistaa. En tahdo, en suostu. Ei enää, johan tämä on nähty. Kuitenkin vain sattuu. Eikä ole </span><br /><span style="font-size:85%;">aikaakaan. Miksi se vastasikin viestiin niin nopeasti? Halutakseen eroon mahdollisimman pikaisesti, tietenkin.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Uskomattomia nämä ihmisen defenssimekanismit. Kovettavat jo etukäteen kohtaamaan pettymyksiä. Mutta mitä pettymyksiä? Eihän tässä ole sinne asti edes vielä ehditty. Piti tänäkin viikonloppuna olla ohjelmaa toisella paikkakunnalla. Missä on villi ja vapaa itseensä tyytyväinen elämästä nautiskelija? Huoah...</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112577339872228160?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1125693531428964772005-09-02T13:39:00.000-07:002005-09-02T13:38:51.436-07:00<span style="font-size:85%;">Luulin pystyväni siihen. En taipuisi viehkoihin katseisiin. En tarkkailisi ketään huomaamattani tarkasti, en odottaisi mitään, koska olen tyytyväinen yksin. Kulutan aikani kuten parhaaksi näen, ei huolta huomisesta tai siitä, mistä aamulla herää. Elämä on ollut kivaa.<br /><br />Mutta. Tässä sitä ollaan. Joka kerta kun tekstiviesti värähtää (piippaus on vanhanaikaista) nousee epävarma kuumotus kasvoille aivan kuin silloin viisitoistavuotiaana. Luulin, ettei minun tarvitse enää tulkita ketään tai mitään, mutta niinhän se taas on, että jokainen katse on tulkittavissa. Argh. Sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi. Jotenkin riisutuksi, ei tiedä mitä tekisi, ei tiedä jaksaisiko panostaa, tai paremminkin uskaltaisiko. Silti yhden hymyn voima on niin uskomaton, ettei sellaisen pitäisi edes olla mahdollista.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Toisaalta tekisi mieli jarrutella, koska turha sitä on itseään rikkoa sen paremmin kuin sitoakaan mihinkään. Niinhän järki sanoo. Mutta järki tuntuu häviävän näissä taisteluissa, varsinkin ilta-aikaan.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Miten tässä nyt näin kävi? Ja miksi juuri nyt? Hirveän hienoa saa käsitteenä aivan uusia ulottuvuuksia.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112569353142896477?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1125610637888657072005-09-01T14:35:00.000-07:002005-09-01T14:37:17.890-07:00<span style="font-size:85%;">Ihmeellinen on ihmisen oikolukusysteemi. Jos tietää ajatuksen, sitä lukee mitä tahansa puuta heinää juuri siten kuin on tekstin ajatellut. </span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Siis, eihän niitä korvauksia kyllä tule ryvetetystä maineesta, jos nisse syylliseksi tuomitaan. Nyt siis oikein. Eli syytön.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Hyvä hyvä</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112561063788865707?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1125595471246825662005-09-01T10:27:00.000-07:002005-09-01T14:34:33.123-07:00<span style="font-size:85%;">Nils Gustafssonista on yhä enemmän alettu julkaista kuvia, joissa hänellä on surumielinen katse silmissään. Iltapäivälehdet näyttävät valinneen kantansa. Esimerkiksi tämän päivän <a href="http://www.iltasanomat.fi/">Ilta-Sanomat</a></span> <span style="font-size:85%;">kertoi lööpissään, että jo ryvettyneestä maineesta ei Nisse saisi ollenkaan korvauksia, jos hänet todetaan syyttömäksi.<br /><br />Eniten ärsyttää oikeudenkäynnissä se, että perimmäistä totuutta ei saada ikinä selville. Aina jää jotakin kertomatta, aina tulee uusia todistajia, koskaan Gustafsson ei tule muistamaan tapahtumia. Syyttäjän näytöt täytyvät olla todella vahvat, että tähän rumbaan on lähdetty.<br /><br />Onneksi hirmumyrsky raivoaa Jenkeissä, eivätpähän ole ip-lehdet aivan täysin Bodomin varassa. </span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112559547124682566?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1125423931617730802005-08-30T10:46:00.000-07:002005-08-30T10:45:31.636-07:00<span style="font-size:85%;">Kiire. Taas menivät unet viisi minuuttia liian pitkiksi. Töissä pitäisi olla jo ihan juuri nyt. Ensimmäisistä valoista pääsee vielä keltaisilla ihan hyvin läpi. Seuraaviin valoihin pitää jo kiihdyttää. Peilistä tarkkailen, ettei vain mustamaija ole perässä. </span><br /><span style="font-size:85%;">Seuraavat valot. Perse, ei mene läpi enää. Tai noh, jos tämän kerran. Eivät ne kääntyvät kuitenkaan tule päälle. Ääh, neljänsissä valoissa toisesta suunnasta tulevat ajelevat jo risteysalueella.<br /><br />Taakseni lipuu samainen valkoinen mikä-lie auto, jonka näin jo ensimmäisissä valoissa odottamassa vuoroaan. Milloinkohan sitä oppii, että keskikokoisessa kaupungissa valot vain ovat ohjelmoitu tiettyyn rytmiin?</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112542393161773080?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1125238352056337612005-08-28T07:12:00.000-07:002005-08-28T07:12:32.063-07:00<span style="font-size:85%;">Yleisurheilijat ovat aika kovia heeboja. Esimerkiksi seiväshyppääjät ovat aika reikäpäitä. Kun Finnkampenin seiväshypyn hidastuksia katselee, niin nehän yrittävät mennä sen riman yli käytännössä pää alaspäin yhteen hiilikuitu (tms.)keppiin nojaten. </span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Samoin se seipään paikka seiväskuopassa ei näytä kovin vakaalta. Siitä kun seiväs lipeää, niin ei hymyilyttäisi.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kun kisailija on irroittanut otteensa seipäästä, odottaa putoaminen. Jokainen viidestä metristä veteen hypännyt tietää, että se on perkeleen korkea paikka. Varsinkin kun useimmat hyppäävät altaaseen kontrolloidusti jalat edellä. Yli viidestä metristä superlonipatjalle mätkähtäminen ei mielestäni kuulosta kovin mukavalta vaihtoehdolta.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Mutta miksi korkeushyppääjät tekevät niitä hassuja pomppuja vauhdinotossaan? Eikö olisi fiksumpaa ottaa reuipas vauhti, niin hyppykin voisi lähtisi korkeammalle?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112523835205633761?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1124999568231375032005-08-25T12:53:00.000-07:002005-08-25T12:52:48.236-07:00<span style="font-size:85%;">Jonglööraus kolmella pallolla on helppoa. Yksi pallo ilmaan, ja kohta jo seuraavaa seuraksi. Kahdeksikko pyörii käsissä pienen harjoittelun jälkeen helposti.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Ihan yhtä nopeasti ei totu hieman heikosti yhdisteltyyn arkityö - opiskelu - bonusduuni -jonkkaan.<br /><br />Useimmiten tuntuu, etteivät luovuus, uudet asiat, väsymys, laatu ja tahto kohtaa oikein millään tasolla. Eikä varsinkaan loisteliaiden blogimerkintöjen kirjoittaminen.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112499956823137503?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1124652856372177512005-08-21T12:34:00.000-07:002005-08-21T12:34:16.423-07:00<span style="font-size:85%;">En pidä itseäni mitenkään erityisen tyhmänä ihmisenä, mutta en silti jaksa osallistua jatkuvaan interblogistiseen keskusteluun milloin kansalaisjournalismin merkityksestä, milloin siitä mitä toinen sanoi toisen kommenteissa ja mitä mieltä kolmas oli lapsettomuuskeskustelusta.<br /><br />Miten ihmiset jaksavat ruotia tietyllä tasolla turhanpäiväisiä asioita päivästä toiseen, mihinkään lopputulokseen kuitenkaan pääsemättä.<br /></span><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kuitenkin nämä kirjoittajat tuntuvat luulevan kirjoitustensa olevan hyvinkin merkittäviä. Mielestäni kyse on vähän kuin mielenosoittajista, jotka kampanjoivat köyhyyttä, kettutarhausta, globalisaatiota ja luppakorvaisia jäniksiä vastaan. Vaikka kuinka keskustelu kävisi kuumana, ei sitä noteerata mediassa sen suuremmin. Samalla tavalla mielenosoitukset ovat kuin huutoja tyhjyyteen, sillä haluttiinpa sitä tai ei, päätökset tehdään valiokunnissa, ei eduskuntatalon portailla.<br /></span><span style="font-size:85%;"><br />Ja mitä tämä keskustelu ja kansalaiszuurnalismi oikeasti on? Jos Suomen blogilistalla on yli 2 000 blogia, ehkä sadasosa näistä todella osallistuu näihin "suuriin" keskusteluihin. Merkittävää?</span><br /></span><span style="font-size:85%;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112465285637217751?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1124485858043366922005-08-19T14:09:00.000-07:002005-08-19T14:10:58.046-07:00<a href="http://www.ses.fi"><span style="font-size:85%;">Suomen Elokuvasäätiö </span></a><span style="font-size:85%;">jakaa</span> <span style="font-size:85%;">tukea kaikenlaisille leffoille. Rahat tulevat pääasiassa veikkausvaroista.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Vaikka jokin pahat pojat ei olekaan korkeakylddyyria, ei silti mielestäni ole aivan oikein, että se saa kutakuinkin saman verran avustusta kuin jokin broidit tai eros ja psykhe. Neverheard?<br /><br />Niin, pahat pojat keräsi yli 600 000 katsojaa elokuvateattereihin. Lipputuloja, markkinointikuluja, oheiskrääsää. Kerrannaisvaikutuksista johtuen leffa tuotti aivan varmasti elokuvasäätiön tuen (700 000) verran euroja takaisin.<br /><br />Entä sitten eros ja psykhe vuodelta 98 (tms.)? Tukea 600 000 euroa, katsojia alle 600. Oliko tuokin taidepläjäys pakko tuoda teattereihin asti?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112448585804336692?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1124397502691469182005-08-18T13:37:00.000-07:002005-08-18T13:38:22.696-07:00<span style="font-size:85%;">Ylekin uutisoi aloittavansa podcast-lähetykset syyskuussa.</span><br /><span style="font-size:85%;">Kovasti kohistaan tästä radio-ohjelmien ladattavuudesta kannettaviin musiikkisoittimiin.<br /><br />En ymmärrä kohua. Radiohan on nykyisin käytännössä yhtä äänimattoa, ylen sofistikoituneimpia kanavia lukuunottamatta. Miksi siis haluaisin ensinnäkin ladata ohjelmaa, oli aiheena mikä tahansa, ja nauhoittaa sitä ipodiini? Luulen, että itseni lisäksi useimmat ihmiset kuuntelevat radiota päämääränään kuunnella musiikkia. Toinen aspekti ovat aamushowt ja vastaavat ohjelmat, jotka tosin ovat pitkälti samanlaisia joka aamu. <strong>Sellaisten ohjelmien kuunteleminen myöhemmin on kuin lukisi viikon vanhaa sanomalehteä.</strong><br /><br />Omiin tottumuksiini ei pitkä radio-ohjelma (yli 15minuuttia) sovellu mitenkään. Yleensä kuuntelen musiikkia kuulokkeista jonnekin kulkiessani. Lähinnä siis viihdykkeenä. Pidemmillä matkoilla vaihdan sekoitus-modesta artisteihin, ja syvennyn jonkun yhtyeen tuotantoon tarkemmin. </span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Miksi haluaisin kuunnella radio-ohjelmaa, varsinkin kun indie-ohjelmat eivät ymmärtääkseni ole aivan valtakunnallisten lähetysten tasoa? Niitä friikkibiisejä voin imuttaa netistä, jos haluan kuunnella erikoisempaa musiikkia. Amatöörien puhe on harvoin kuunneltavaa millään tasolla.<br /><br />Pyydän nöyrimmin, että joku valaisisi minua. Anyone?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112439750269146918?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1124384057682488542005-08-18T09:54:00.000-07:002005-08-18T09:54:17.686-07:00<span style="font-size:85%;">Heh, entisaikaan terrori-iskut eivät kuulostaneet niin pahalta. Niin se maailma muuttuu.<br /><br />Ihmeellinen on tuo unisten maiden herra. Yhtäkkisesti vie valot pois yläkerrasta. Seuraavan kerran huomaa heräävänsä horkassa sängyltään kaikki vaatteet päällä ikkuna illan tuulettamisen jäljiltä avonaisena.<br /><br />Hetken aikaa kestää latailla, että mitäs hittoa. Lievähkö sähköntuoksu tulee patteriparasta, joka termostaatti huutaen yrittää lämmittää jääkylmää huonetta.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Mistä lie tuokin johtuu. Ei ollut tuollainen hurja väsähtäminen edes ensimmäinen kerta. Joka kerta se ihmetyttää. Ja harmittaa. Nytkin jäi Suomen riemuvoitto Makedoniasta näkemättä. Ja Se elämää suurempi blogimerkintä tekemättä. Taas.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112438405768248854?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1124175245620297612005-08-15T23:54:00.000-07:002005-08-15T23:54:05.626-07:00<span style="font-size:85%;">Sikäli kun <a href="http://www.iltalehti.fi/2005/08/16/helmi/200508153385023_he.shtml">Iltalehden artikkeli</a> seksin loppumisesta parisuhteessa on tehty todellisten haastateltavien perusteella, on tänään monessa parisuhteessa kriisi edessä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Haastattelussa Anne, jonka nimi on muutettu, kertoo että seksi loppui, koska hän ei enää halunnut. Eihän siinä mitään.<br />Sitten kerrotaan, kuinka nainen vaihtoi vuosi sitten työpaikkaa ja aloitti suhteen kollegaansa. Hän ei kuitenkaan halua rikkoa perhettään ja erota.<br /><br />Suomalainen keski-ikäinen mies lukee jutun kahvitunnilla, ja alkaa laskea asioita yhteen. Vaimo ei enää anna kuin harvoin, vastahan hän vaihtoi työpaikkaa ja viihtyy siellä hyvin... Prkl.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Mitä olisi lehti voinut tehdä toisin? Vaihtaa henk. koht tietoja, olla kertomatta että vaihtoi työpaikkaa - ottaa toisen haastateltavan?<br /><br />Toki hieman epäilen, että kuka haluaa vapaaehtoisesti kertoa parisuhteensa tilanteesta, varsinkin jos suhteessa on pettämistä ja muita ongelmia.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112417524562029761?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1124126517494139532005-08-15T10:21:00.000-07:002005-08-15T10:21:57.503-07:00<span style="font-size:85%;">Onneksi kohta on koulujen alkusesonki ohi. En jaksa enää yhtään televisiolähetystä, jossa toimittaja kyselee pelokkaalta seitsemänvuotiaalta, että onkos kaikki tavarat pakattu reppuun?<br /><br />Sitten sama pelokas seitsenvuotias laitetaan kävelemään tai pahimmassa tapauksessa polkemaan kaukaa kuvatulla kadulla samalla kun televisiokanavan oma auto hurauttaa tilauksesta lapsen ohi hieman reppuselkää hivotellen.<br /><br />Sitten kysellään samalta seitsenvuotiaalta, että onkos kiva mennä kouluun. No mitä muute se pelokas seitsenvuotias voi sanoa kuin että joooOO?!</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">On se niin söpöä kun pieni pelokas seitsenvuotias sopertelee jotain vastaukseksi. No helvata, miksei se sitten ole söpöä kun aikuinen ihminen söpöttää täytesanoja kun yhtäkkiä kameramies ja toimittaja iskevät paikalle kyselemään päivänselvistä asioista.<br /><br />Vihtu.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112412651749413953?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1124020081893841452005-08-14T04:48:00.000-07:002005-08-14T04:48:01.900-07:00<span style="font-size:85%;">Istun läppäri sylissä toisessa huoneessa, kun toiseen huoneeseen on jäänyt stereot päälle, kaiken lisäksi nrj (koska ylex:n listalla soi crazy frog - ojasta allikkoon, tiedän).</span><br /><span style="font-size:85%;"><br />Havahdun, kun taustalta alkaa kuulua from paris to berlin, uskomattoman täyttä paskaa oleva, ysärin pahimpia mokia yhdistelevä biisi. Kuitenkin sen verran sunnuntai laiskottaa, etten jaksa nostaa läppäriä sylistäni, nousta sohvalta, kävellä toiseen huoneeseen ja laittaa radiota pois päältä.<br /><br />En myöskään jaksa laittaa tietokoneen soittolistaa lujemmalle, koska tietoisuus siitä, että huoneiston täyttää jollakin tasolla paska musiikki, olisi liikaa.<br /><br />Oikeastaan mieleni tekisi mätkiä stereot palasiksi pesäpallomailalla, mutta ruumis on niin laiska, ettei se jaksa nousta. Ahistavaa.<br /><br />Jahas, seuraava biisi tulikin jo. Where are we runnnin´?</span><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112402008189384145?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123950961270141182005-08-13T09:35:00.000-07:002005-08-13T09:36:01.276-07:00<span style="font-size:85%;">Applen parhaisiin ominaisuuksiin luetaan aina ennakkoluuloton muotoilu, uudet ideat, hieno systeemi ja yleinen rebel-meininki.<br /><br />Microsoftia paheksuvat ja itseään tiedostavina pitävät ihmiset sijoittavat ibookkeihin ja ipodeihin ja totta kai hankkivat uusimman hiirenkin, jossa on mieletön design. Sillä on kiva kliksutella itunesiin ja imuttaa biisejä sikakalliiseen mp3-soittimeen, jossa ei ole edes usb-liitäntää.</span><br /><span style="font-size:85%;"><br />Ihmiset ovat siis valmiita sijoittamaan tavalliseen tuotteeseen vain siksi, ettei se ole microsofti tai mikään muu, vaan juuri valkoinen, pelkistetty ja hiano vehje.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Applen pomo, mikä-lie-se-nimi-olikaan soittaa ipodin vuoksi surmatun pojan vanhemmille lohdutuspuhelin. Kansa hurraa.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Hmm. Muistaakseni tarinat, sankarikertomukset, asemointi, differointi, tekniset ominaisuudet ja korkea laatu ovat perustavaa laatua olevia markkinoinnin keinoja ja ulottuvuuksia.<br /><br />Apple vain on onnistunut mainonnassaan aivan mielettömän hyvin. He saavat ihmisiä ostamaan ylihintaisia tuotteita siksi, että ne ovat cooleja. Eikä applen tarvitse enää edes mainostaa. Promootion hoitaa media kirjoittamalla ipodi-taisteluista ja vastaavista apple-aiheista vain osoittaakseen, että ovat trenditietoisia julkaisuja.<br /><br />Apple osaa, propsit heille siitä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><em><span style="font-size:85%;">Kirjoittajalla on iPod (mini).</span></em><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112395096127014118?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123796925242892302005-08-11T14:48:00.000-07:002005-08-11T14:48:45.246-07:00<span style="font-size:85%;">Itse monenlaisia duuneja tehneenä ihmettelen, miten jotkut ihmiset jaksavat vieläkin jauhaa siitä, miten on kivaa työtä kun jokainen päivä on erilainen.<br /><br />Siis jokainen päivä on aivan uudenlainen, ikinä ei ole kahta samanlaista. Joo-joo. Nyt oli oikein Anna-lehdessä tällaisia tarinoita. Veikkaanpa kuitenkin, että eihän ne työt nyt voi niiiin vaihtelevia olla. Itse en koe, että uudet ihmiset, vaihtelevat tai esimerkiksi ulkona vallitseva sää toisi perustyöhön tarpeeksi vaihtelua.<br /><br />Samalla tavalla sitä postia pitää kantaa, sihteerin organisoida ja vastailla puhelimeen, toimittajan kirjoittaa juttuja ja haastatella, tuottajan katsoa tulevaan ja hoitaa asioita ja opettajan kirjoittaa taululle tehtäviä ja tarkistaa kotitehtäviä, satoi ulkona sitten vaikka sammakoita tai nyrkin kokoisia rakeita.<br /><br />Mielestäni kyse on vain itsensä huijaamisesta. Esitetään jotakin ylevämpää, eikä kukaan kehtaa olla se ensimmäinen joka sanoo, että "samaa paskaahan tämä on, eri päivinä vain hieman erilaisessa paketissa."</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Ja mikä ihme on robottisota subtv:llä? Saman paketin kylkiäisenä saatu kuin iron chef?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112379692524289230?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123705175902138182005-08-10T13:19:00.000-07:002005-08-10T13:19:35.906-07:00<span style="font-size:85%;">En ole mitenkään perusmasentunut härmäläinen, pidän vain sateesta. Kun se tulee oikean vuodenajan kohdalla. Vaeltaminen sateisessa metsässä on hienoa. Tietysti vielä hienompaa on sen jälkeen päästä telttaan tai tupaan kuivattelemaan. Ei sillä, pelkkä kuusen alla majoittuminenkin on hienoa.<br /><br />Luonto antaa tietyllä tavalla syksyllä parastaan. Urbaanikin ympäristö näyttää parhaat puolensa, kun katuvalot heijastuvat märästä asfaltista. Siinä on fiilistä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Tietysti se, että voi käyttää jo hyvillä mielin hifihifiulkoilukamoja on kivaa. Kai se on jollakin tasolla sitä turvallista pelkäämistä, kun kuitenkaan elämästä ja kuolemasta ei ole syysilmaulkoilussa kyse.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Ei sillä, etteikö syksyn jälkeinen, valkoinen vuodenaika olisi aivan huippu. Se antaa taas uusia mahdollisuuksia. Ja lumi tuoksuu hyvältä.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112370517590213818?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123620895232284482005-08-09T13:54:00.000-07:002005-08-09T13:54:55.233-07:00<span style="font-size:85%;">Haastattelussa puoli vuotta sitten telefinlandin tj sanoi, että he keskittyvät rehelliseen ja yksinkertaiseen markkinointiin. Myös telefinland-mies lupaa olla huijaamatta.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Saunalahti irtisanoo diilin soneran verkon käytöstä ja siirtyy kilpailijalle. Telefinland näyttää mainoksissaan kaatuvaa majakkaa, ja kertoo, että saunalahden majakka ei enää toimi. Mutta telefinland toimii.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Ei muuten, mutta tätä on jatkunut jo pari viikkoa. Aikuisten leikkejä, siksikin ahdistavia.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Alastomia naisia? Myönnetään, itse tekstin sisältö oli vähän tylsä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;"> Ja nyt toivon, että blogilista pelittäisi, toisin kuin viimeiseen x päivään. </span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112362089523228448?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123530846010219752005-08-08T12:55:00.000-07:002005-08-08T12:54:06.066-07:00<span style="font-size:85%;">Masentavaa, kuinka palasina sitä voi olla jo alle kolmikymppisenä. Tänään taas salibandya pelatessa se lävähti vasten nilkkaa.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Nuorena, kun luut vielä venyivät, oli tapana hyppiä hyppyreistä jäisiin alastuloihin. Tärkeintähän oli nauttia ilmalennoista. Alas pääsee aina, kuten sanotaan.<br /><br />Silloin kuitenkin sääret hakkasivat aivan liian usein monon etuläppään. Tulehdukset molempiin sääriin, tarkemmin sanoen luukalvot. Vuosien myötä ne paranivat, mutta jättivät ikäviä</span><span style="font-size:85%;"> kipupisteitä. Esimerkiksi sählymailalla kun napauttaa oikeaan kohtaan, pimenee tämän pelurin näkökentässä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Alas tultii joskus myös pää edeltä. Ilman kypärää. Siitä syytän nykyistä hajamielisyyttäni. Joskus ahdistaa ajatella, millaista muistamattomuuteni on kymmenen vuoden kuluttua.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Ultimatessa hyppäsin frisbeen perään, ja yli satakiloinen jääpallomaalivahti hyppäsi myös. Rojahdimme alas yhtä aikaa, tosin minun käteni frisbeessä kiinni. Arpikudosta jäi oikean käden kämmenen ulkoreunaan sen verran, että kättely tekee kipeää. Suosinkin halaamista, jotkut miehet pitävät sitä vähän outona.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Nilkan murtuessa laskettelurinteessä paukahtivat samalla myös nivelsiteet poikki. Edellisen kerran reipas rusahdus oli kuulunut puoli vuotta aiemmin. Eihän se nilkka enää terveeksi tullut. Turvotus urheillessa ja kipu aamuisin on tuttua, mutta siihen tottuu.<br /><br />Samoin sen nytkähdyksen jälkikipuihin, joita edelsi reipas judoharjoitus. Alaselän jäykkyyteen ei auta hieronta, ei niksauttelu eikä edes sadetanssin tanssiminen päällä seisten.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Viime kauden köpöttelyä edistäväksi vaurioksi syntyi polven jonkinlainen pehmytkudosvamma. Vaivaa aamuisin ja sivuttaisliikkeessä.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Joskus kun sängystä nouseminen ei oikein suju, sitä miettii, että kannattiko?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112353084601021975?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123443117077637932005-08-07T12:32:00.000-07:002005-08-07T12:31:57.083-07:00<span style="font-size:85%;">Olisi hienoa, jos kaikille urbaaneille nuorille aikuisille olisi tarjolla rentoutumisleirejä. Sillä silmällä-sarjan heebojen, vaativien naisten, muiden "pinkki looks good"-miesten, tai oikeastaan poikien, vaatimusten keskellä elämän täytyy olla stressaavaa.<br /><br />Leireille tultaessa hippy-chic-kamat jätettäisiin tallelokeroon, ja leirikeskuksesta annettaisiin varustukseksi valkoiset tennissukat, Niken lenkkarit, Dressmannin McGordon-farkut ja Adidaksen pikeepaita.<br />Iltavaatteeksi tietysti Umbron college, straight from the "pikkuisen enemmän perhemarket" Prismasta. Jos joku ei suostuisi pukemaan näitä vaatteita, vedettäisiin häntä suoraan turpaan.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Keskustelunaiheet olisivat tietysti vallitseva ilmasto, maailmanpolitiikka sekä Eu:n perustuslaki. Kaikki voisivat rehellisesti rentoutuen myöntää, että eivät tiedä asiasta edes hitusta. Jos joku erehtyisi puhumaan bileistä, kampauksista, lööpeistä, koulusta tai uudesta Stockholm Diskotekista, antaisivat leirin vetäjät tällaiselle suupaltille aivan rehellisesti turpaan.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Leirillä ruokailua varten osanottajille jaettaisiin haarukka, puukko ja lautanen. Sushi vaihtuisi makaronilaatikkoon, tomaatti-mozzarella -keitto ruskeaan kastikkeeseen. Juomana olisi perrierin sijasta huoneenlämpöistä mehukatti-mehua, aavistuksen verran liian laihaa. Toisessa kannussa mehu taas olisi överimakeaa. Sekoittamisestakin annettaisiin turpaan.<br /><br />Peseytymistä varten annettaisiin toki pyyhkeet, mutta veden lisäksi puhdistukseen saisi käyttää vain palasaippuaa. Kaikenmaailman kasvovoiteet olisivat kiellettyjä, tietenkin. Jos joku yrittäisi salakuljettaa kasvovoidetta mukanaan, annettaisiin sellaiselle turpaan.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Viihdykkeeksi osallistujat vietäisiin ensin Dressmannille. Koskea saisi ainoastaan viiden euron aletuotteisiin. Muuta ei yksinkertaisesti saa ostaa. Kun shoppailut olisi suoritettu, olisi seuraava kohde yhden koon k-market. Leirin vetäjät olisivat etukäteen varmistaneet, ettei sieltä saisi tuoretta basilikaa saati muuta virvoitusjuomaa kuin keltaista ja punaista jaffaa.</span><br /><span style="font-size:85%;">Taas, jos joku erehtyisi sanomaan ääneen esimerkiksi Stokkan herk... lyötäisiin tällaista tyyppiä - aivan - turpaan.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Alun vastaanhangoittelun jälkeen osanottajat rentoutuisivat, eivät haikailisi edes geelin tai muotoilunesteen perään ja ottaisivat vain relasti. Päivät kuluisivat kasvojen mustelmia hoivaten ja ulkonäköpaineista stressaamatta. Parin viikon retriittihoidon jälkeen olisivat nuorukaiset taas valmiita näyttämään hyvältä - jos edes haluaisivat.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112344311707763793?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123348850493408022005-08-06T10:20:00.000-07:002005-08-06T10:20:50.500-07:00<a href="http://www.nelonen.fi"><span style="font-size:85%;">Nelosen </span></a><span style="font-size:85%;">uutistenlukija Baba Lybeck vilauttelee puhuessaan ärsyttävästi alahampaitaan. On vaikea keskittyä uutisten sisältöön, kun samalla yrittää huomaamattaan laskea, kuinka monta hammasta tytskällä alaleuassaan on. Aika rasittavan näköinen puhetyyli. Ei mielestäni kovinkaan luonnollinen.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Entä Nelosen urheilu? Ensinnäkään nuorekas t-paitatyyli ei oikein luo vakuuttavaa kuvaa ammatillisesta osaamista. Syyttäkää mielikuvia, älkää minua.<br /><br />Mutta. Vino hymy ja samalla sivulta tuleva puhe häiritsivät vielä t-paitaakin pahemmin. Miltäköhän hän näyttää parinkymmenen vuoden päästä? Toinen poski rypyillä, toinen sileä kuin 13-vuotiaalla pikkuteinillä.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112334885049340802?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123269100957623192005-08-05T12:11:00.000-07:002005-08-05T12:11:40.986-07:00<span style="font-size:85%;">Iltasanomat seuraavat viikon (tms.) jäljessä Iltalehteä <a href="http://www.iltasanomat.fi/naiset/tanaan.asp?id=1033674&es=1">flirttailuartikkelillaan</a>. Mielestäni parempi aika näillä oppaille olisi ollut kesäkuussa, mutta minkäs teet. </span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Ohjeet olivat kuitenkin varsin perinteisiä.</span> <span style="font-size:85%;">Hymyile keskellä katua, moikkaile ihmisille keitä et tunne hyvin, hymyile lisää, juttele, puhu vaikkapa tavarasta, jota henkilö kantaa. Kommentoi jotakin ympärillä tapahtuvaa. Näillä ohjeilla lähdin siis kohti viikonloppun viettoon suuntaavaa kaupunkia.<br /><br />Hymyilin kadulla vastaantulijoille. Hymy tehosi. Useimmat kääntyivät jopa katsomaan perääni. Kommentit "mikä sekopää toi oli" lannistivat hieman yritystäni. Lopulta katsoin parhaaksi lähteä pois paikalta, kun ihmiset eivät enää hymyilleet takaisin, vain naureskelivat. Hmpsh. Eivät ymmärrä flirtin päälle.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Ihmisvirrassa tuli paljon puolituttuja vastaan. Hiki alkoi jo tuntua paidan selkämyksessä, kun juoksin näiden tuttujen perässä. En tiedä miksi, mutta useimmat kiihdyttivät askeliaan kohdallani. Aika monesti jouduin haromaan hiuksiani vähän kuin se olisi ollut kädenheilautukseni tarkoitus. Noh, kuten artikkeli sanoo, aseta tavoitteeksi ainakin kymmenen uuden ihmisen tervehtiminen.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Yhden tutun naaman perässä jouduin juoksemaan viisikymmentä metriä vain todetakseni, että hän olikin joku muu kuin keneksi olin luullut. Ei ymmärtänyt, vaikka näytin päivän Iltasanomia ja sopersin flirttioppaasta. Kaiken lisäksi hän oli mies. Itse kallistun naisten puoleen, siis.</span><br /><br /><span style="font-size:85%;">Yksi hehkeä bejpe seisoi tavaratalon keskuskäytävällä. Mielessäni ohjeet "flirttaile missä vain" ja "tee vaikka tikusta asiaa" kävelin tätä maallistunutta enkeliä kohti. </span><br /><span style="font-size:85%;">-Hei</span><br /><span style="font-size:85%;">-Ööh...hei?</span><br /><span style="font-size:85%;">-Mitäs pidät tästä miljööstä, käytkö usein täällä?</span><br /><span style="font-size:85%;">-Mitä??</span><br /><span style="font-size:85%;">(Parempi vaihtaa taktiikkaa, ajattelin)</span><br /><span style="font-size:85%;">-Niin, sitä vain tässä mietin, että putosivatko vanhempasi taivaasta?</span><br /><span style="font-size:85%;">-???<br />-Niin, että kun näytät simpukalt...ei vaan siis helm..eikun enk...<br />(Yritän vielä pelastaa tilanteen ja vaikuttaa fiksulta)<br />-Siis mitäs mieltä olet Ollilan lähtemisestä Shellin hallitukseen?</span><br /><span style="font-size:85%;"><br />Seuraa pitkä hiljaisuus. Katseemme vaeltelevat toistemme pupilleissa. Tyttö raottaa suuta kuin kutsuen villiin leikkiin. Tytön hengitys katkonaistuu, kuin hän sanoisi jotain. Odotan. Ja sitten:<br /><br />-Niin, siis juttelin Tiinan kanssa ja sekin oli ihan että "mitä ihmettä?", mutta lupas selvittää asiaa ja tulla sitte käymää. Joo, en tiedä, joku tyyppi tossa muutaman metrin päässä juttelee vissii itelleen. Kaikenlaisia.</span><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112326910095762319?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123235712254588022005-08-05T02:57:00.000-07:002005-08-05T02:55:12.263-07:00<span style="font-size:85%;">Tiesin, että tästä blogista on johonkin.<a href="http://www.kotka.fi/teatteri/"> Kotkan kaupunginteatteri</a> esittää musiikkinäytelmän nimeltä <a href="http://www.tunnetta.blogspot.com">Tunteen paloa</a>. Kantaesitys 3.9.2005. </span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Täytynee yrittää hankkia näytökseen vapaaliput.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112323571225458802?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123106223768721692005-08-04T05:54:00.000-07:002005-08-04T05:51:51.250-07:00<span style="font-size:85%;">Monesti on tullut mieleen, että lapsuus oli helppoa aikaa. Ei huolta elämän suurista murheista, jos ei harmainta hajuakaan sellaisista.<br /><br />Mutta eihän se niin mennyt. Oikeasti lapsuus on kieltojen aikaa. Älä juokse, älä koske, älä kiusaa, älä mene, älä puhu tuollaisia, älä älä älä. Mitään ei saa tehdä, ajomatkojen pituudestakaan ei oikein ole tietoa, omaa rahaa ei ole, hyvin vähän oman tahdon käyttämisen mahdollisuuttakaan.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Tätä kontrollia jatkuu oikeastaan siihen asti, kunnes lapsi muuttaa kotoa poies. Ei sekään välttämättä ole onnen täyttymä. Vähän rahaa, pienet kontaktiverkostot ja usein isä ja äiti ovat kaikkivoipia tietolähteitä, kun tulee ongelmia.<br /><br />Kolmikymppisenä sitä ajattelee, että tässäkö tämä nyt oli? Periaatteessa parasta aikaa; uskoo vielä koulutuksensa antamiin tietoihin (minkä viisikymppisenä tietää, että nekin unohtuivat) ja uralla riittää saavutettavaa. Tosin silloin myös lainat ovat pahimmillaan, samoin univelka. Jos siis niitä lapsia siunaantuu.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Viisikymppisenä elämä taitaa vaikuttaa aika aurinkoiselta. Palkkataso on kohdillaan, elämänkokemusta löytyy ja useimmat kiusank... lapset ovat lentäneet jo opiskelija-asuntoihinsa. Mutta. Miksi pitikään perustaa perhe niin aikaisin? Enää kymmenisen vuotta tehokasta työaikaa... Miksei kukaan mainosta minulle? Hmm, tuo Minnaliisan ystävä on kyllä aika hehkeä, miksi tuota vaimoakaan kannan enää mukanani. Taidanpa ostaa moottoripyörän ja hurauttaa auringonnousuun!<br /><br />Entä eläkeikäisenä, joko elämä olisi onnellista? Hyvin todennäköisesti. Tosin rahaa ei kilahda tilille enää niin paljon kuin työelämässä - tosin vauhtikin on hidastunut jo aika reilusti.<br /><br />Ja jos psyyke pysyy kasassa, alkavat vanhat nivelet brakailla. Jos taas kroppa on kuin teräsmiehellä, saattaa dr. alzheimer tulla paikalle. Sittenhän sitä onkin loppuelämä yhtä uusiin ihmisiin tutustumista.<br /><br />Luulisin, että kaikissa elämänvaiheissa on puolensa. Kliseehän kuuluu, että tartu hetkeen. Ei kai sekään ihan turhaan ole kliseen arvonimeä saanut.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112310622376872169?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1123010765716835822005-08-02T12:26:00.000-07:002005-08-02T12:27:57.403-07:00<span style="font-size:85%;">Ip-lehdet, omat rakkaani, loistavat taas. <a href="http://www.iltalehti.fi">Iltalehti</a> julkaisee lööppiuutisen siitä, kuinka mediapersoona Ilja mikä/kuka-lie </span><span style="font-size:85%;">Janitskin piti kädessään asetta jossakin ravintolassa.<br /><br />Mikä ihmeen mediapersoona? Siis radio-, lehdistö-, televisio- ja internethenkilö? Ymmärtääkseni tämä iljakaveri ei ole tehnyt oikeastaan mitään merkittävää, mitä nyt hypettänyt omaa lehteään, jota ilmestyi tasan yksi kappale.<br /><br />Uutinen nyt oli muutenkin ihmeellinen. Jos samassa ravintolassa olivat Jere Karalahti ja Jupe Tuomola (taitaa olla myös mediapersoona), niin ihan kuin se tekisi asiasta heti valtakunnallisen. Mitä ihmettä nämä tyypit tekevät edes baarissa sunnuntai-iltapäivänä? Niin noh, Karalahdelta siinä nyt ei liene mitään uutta, mutta...<br /><br />Myös Vallu Valpiota on tituleerattu mediapersoonaksi. Miksei voida suoraan sanoa, että juontaja ja pr-henkilö... itseasiassa pr-henkilö on vielä huonompi. Noh, ehkä uutiskriteereitä voitaisiin pohtia siinä vaiheessa, kun pelkkä nimi ei kerro tarpeeksi.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112301076571683582?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1122926585914517922005-08-01T13:02:00.000-07:002005-08-01T13:03:07.270-07:00<span style="font-size:85%;">Toiset polttavat tupakkaa, toiset vetkuttelevat tekemättä mitään, kolmannet harrastavat vaarallisia. Sekopäät ohittelevat kapeilla teillä miten sattuvat. Samat tyypit hakivat nuorempina kicksejä ajamalla pyörällä suojatielle ilman, että katsoo molempiin suuntiin.<br /><br />Eräät ovat omaa luokkaansa. Projekti taitaa alkaa jo hyvissä ajoin lapsuudesta. Ensin ajellaan muovimopolla, kohta siirrytään poljettavaan malliin. Ala-asteella pörrätään jo pv:llä.<br /><br />Kehitys kehittyy ja elämä etenee. Viimein, kun ensimmäiseltä teinivaimolta on pumpattu rahat pois, on the mopon aika. Le hoodé. Eli harrikka. Sitten hiljalleen, portaalta toiselle ja seuraa tällaisen henkilön seuraava elämän Le Grande tavoite. Eli Liivi. Ja täysjäsenyys. Kyllä elämä on mallillaan.<br /><br />Mutta. Eivät nämä tyypit tyhmiä ole. Heillähän on hierarkia ja kaikki. Yksi on presidentti, paitsi silloin, kun istuu elinkautista. Silloin hierarkian kakkosmiehestä tulee presidentti.<br /><br />Mikä saa ihmisen ampumaan toista? Kysymys sinällään on absurdi, mutta se noussee vähintään hemisfääriin, kun huomataan, että ihminen ampuu toista siksi, että tämä toinen kuulu samaan jengiin. </span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Öh?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112292658591451792?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1122839006592950452005-07-31T12:44:00.000-07:002005-07-31T12:43:26.596-07:00<span style="font-size:85%;">Selailin blogilistoja, ja useammassa blogissa ensimmäinen merkintä koostui kirjoittajan esittelystä. Hitto, enhän minä tuollaisista ole tiennyt. Mutta onko persoonalla sanojen takana merkitystä? Ei ainakaan niin kauan kun kirjoitan nimimerkillä.</span><br /><span style="font-size:85%;"><br />Itsensä esittely tosin on aina kivaa. Joten tehtäköön se nyt. Tosin tekstejä kun on jonkin verran jo tähänkin blogiin ilmestynyt, kannattaa lukijan tehdä testi, ja tarkistaa ovatko olettamukset ja ennakkoluulot osuneet kohdalleen.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Parikymppinen, miespuolinen.</span><br /><span style="font-size:85%;">Kesä kuluu media-alalla työskennellen ja kirjoittamista opetellen.</span><br /><span style="font-size:85%;">Syksystä lähtien akateeminen opiskelija.</span><br /><span style="font-size:85%;">Harrastuksina juoksu, saba, kirjoittaminen,</span><span style="font-size:85%;"> hiihtopummailu Alpeilla sekä seikkailu- ja elämystoiminta.</span><br /><span style="font-size:85%;">Ei ole vielä tiedä kallistuako pummailuun vaiko porvarilliseen elämään.</span><br /><span style="font-size:85%;">Vihaa ip-lehtiä, lukee ne silti.</span><br /><span style="font-size:85%;">Pitää lapsista, mutta vain lyhyinä hetkinä.</span><br /><span style="font-size:85%;">Päihteetön.</span><br /><span style="font-size:85%;">Rockia ja vähän metallia.</span><br /><span style="font-size:85%;">Syö kaikkea ja monipuolisesti.<br />Voimakkaasti yksilön mahdollisuuksiin uskova.</span><br /><span style="font-size:85%;">Aikaisia herätyksiä vihaava.</span><br /><span style="font-size:85%;">Miesten pitäisi avata naisille ovet sekä olla muutenkin kohteliaita.</span><br /><span style="font-size:85%;">Erikoinen huumorintaju aiheuttaa vaaratilanteita varsinkin baareissa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112283900659295045?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1122674417877771542005-07-29T15:00:00.000-07:002005-07-29T15:01:53.313-07:00<span style="font-size:85%;">Radio voidaan lisätä pahan akseliin sinne saddamin, osaman, pohjois-korean, pakistanin, ranskalaisten, ulkomaalaisten ja iltapäivälehtien rinnalle.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kyllähän se on osittain radionkin syytä, että mainokset eivät ole edistyneet audioaparaatissa mihinkään sitten..sitten syntymäni.<br /><br />Surkeimpia ovat ylipirteät ja ah niin luontevat keskustelut, joissa sattumoisin tuleekin kaikki kuuntelijan tarvitsema informaatio. Ohhoh, aivan vasempaan pitkittäiseen vatsalihakseen koskee.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Mutta. Akseliin lisättäköön vielä erikseen abc-huoltoasemien mainokset. Tänään poltin melkein silittämääni ekstrakalliiseen dressmannin kauluspaitaan reiän, kun jämähdin kuuntelemaan tuota skitsin, campin, idiotismin ja moraalittomuuden ilmentymää.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Tarina tässä radiomainonnan huolestuttavimmassa raidassa kulkee suunnilleen niin, että varhaisteini-ikäinen poika kyselee äidiltään, että äitiäitiäiti ostetaanko sitä tätä ja tuota?!?!? JOOKO JOOKO JOOKO?!?!?<br /><br />Ja äitihän vastaa iloisella alle kolmikymppisen äänellään, että TOTTAKAI OSTETAAN, OTETAANKO OIKEIN MEGAKOKOINEN KARKKIPUSSI NIIN KAIKILLE RIITTÄÄ?!?<br /><br />Sensuroimattomassa versiossa poika pyytää myös pornolehden ostamista, koska itsellään ei vielä ikä riitä. Nauhoittajan pöydälle jäi tämä osio, mutta se kertoo paljon.<br /><br />Lopetus sai tällaisen nykyajan löysän kurin ja pappa betalar-ikäluokan edustajan itkemään.<br />Lapsi nimittäin huutaa mainoksen lopussa MUTSI JEE JEE OOT TOSI COOL JA HYVÄ TYYPPI WOW!</span><br /><span style="font-size:85%;"><br />Siis mitämitä? Eikös se nyt kuulu ihan perusasioihin, että vanhempi on aikuinen, ei mikään finninaaman paras kaveri?<br /><br />Vaikka olisikin sitten hyvä frendi, niin EI SITÄ HYVÄKSYNTÄÄ OSTAMALLA HANKITA! Ei kukaan voi olla noin selkärangaton. Ja jostainhan ne mainosmiehet roolityypit mainoksiinsa hankkivat. Paita paloi tosiaan läpi, sillä nyt asiaa ajatellessani ryhdyin silittämään taas kauluksia. Pääsin paremmin fiiliksiin, mutta nyt jämähtivät tekokuidut rautaan. Damn.<br /><br />Mie en jaksa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112267441787777154?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1122577307634498132005-07-28T12:01:00.000-07:002005-07-28T12:01:47.640-07:00<span style="font-size:85%;">Lehden ulkomaansivujen pikku-uutinen: "Irakissa auto-pommi tappoi 45 ihmistä."<br />Hieman isommalla kerrotaan Egyptin pommiräjähdyssarjassa, jossa kuoli yli 80 ihmistä.<br />Suurimmat lööpit saa Lontoo, jossa neljä tunaria eivät osanneet käsitellä pommejaan.<br /><br />Mitenkään asialla repostelematta, voisi olettaa toisen Lontoon iskujen tekijöiden olevan jonkinlaisia aloittelijoita. Ehkä he olivat try-out -sopimuksella mukana touhussa. Hieman oli ilmeisesti jäänyt koulutus kesken, joten pojat eivät tienneet mitä tehdä.<br /><br />Toisaalta eurooppalaiset lehdet voisivat maksaa näille miehille palkkaa. Ilman heitä eivät ip-lehdet saisi täytettyä sivujaan sumuisilla kuvilla epäillyistä tyypeistä.<br /><br />Jossakin määrin ihmetyttää myös tämä jatkuva nimien esiin tuominen. Jokainen epäilty on taitanut olla Mohammed al Mehdi,</span><span style="font-size:85%;"> Mehdin al Muhamed, Ali Muhamed, Muhdi Alimed tai ehkä Muhametti. Mikä intressi suomalaisilla tiedotusvälineillä on levittää näiden kavereiden nimiä? Ai että jos joku sattuu tuntemaan tämännimisen henkilön, niin ilmoittakaa Suomen poliisille, ehkä se tyyppi jotenkin on luikkinut jo Suomeen luomaan uusia verkostoja.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Pohjanoteeraus oli ilta-sanomien lööppi tänään: Kimin kokki syöksyi kuolemaan. Siis McLarenin kokki, joka tekee ruokaa henkilökunnalle ja vip-vieraille. Jopa kuskeille. Miksi Kimin kuva piti nostaa kanteen, aivan kuin hänelle olisi käynyt jotain. Miksei tämän kokin kasvoja? Asiayhteys? Idea? Pointti?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112257730763449813?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1122498303246285092005-07-27T13:55:00.000-07:002005-07-27T14:05:03.256-07:00<span style="font-size:85%;">En tunne ketään, joka heräisi aamulla mielellään. Kyse ei ole sinällään siitä, millainen päivä on edessä, tai edes siitä, että pitää herätä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Mikä ihme sängyssä ja peitossa aina aamuisin oikein vetää? Se on vain niin käsittämätöntä. Toisaalta, jos sellainen fiilis jatkuisi pitkin päivää tai jopa elämää, niin kyllähän hymyilyttäisi. Se tunne, kun sänky yksinkertaisesti vetää puoleensa. Ajattelu on lähinnä puolitiedostomatonta pähkäilyä, toinen aivopuolisko vielä täysillä unimaailmassa mukana.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Silloin, aamulla on olo kuin aikaa olisi loputtomasti - ainakin kännykän torkkuherätyksessä.<br /><br />Jos mitään elämää tärkeämpää tapaamista tai muuten tärkeää työpalaveria, on hienointa herätä kymmentä vaille sovittu aikamääre. Silloin ihminen löytää itsestään uskomattomia energiavarantoja, joiden avulla hän selviää minuutissa hampaiden pesusta, silmien turvotuksesta, siistien vaatteiden etsimisestä, avainten hävittämisestä, etsimisestä ja löytämisestä sekä parhaimmillaan ehtii työpaikalle ajoissa.<br /><br />Päivä saa vähän kuin pirteän aloituksen.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112249830324628509?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1122407832292665782005-07-26T12:57:00.000-07:002005-07-26T13:03:17.360-07:00<span style="font-size:85%;">Heti kun silmä välttää, ovat suuresti halveksumani ip-lehdet taas iskeneet.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kummassa lie olikaan, niin joka tapauksessa edesmenneen artisti Aki Sirkesalon kotia oli menty kuvaamaan. Nyt kun se kerran oli myyty, kyseltiin nykyisiltä omistajilta ties mitä. En lukenut juttua sen tarkemmin, mutta mielestäni on aivan väärin mennä tirkistelemään tapaturmassa kuolleen ihmisen kotia. Kuvatekstin mukaan "tässä eristetyssä yksiössä Aki teki töitään".</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">En usko, että ketään ihan oikeasti kiinnostaa tuollainen repostelu. Aivan mautonta. Miltä on mahtanu toimittajasta ja kuvaajasta tuntua, kun ovat keikalle ajaneet? Miksi se juttu on pitänyt tehdä?<br /><br />On aivan turhaa väittää, että ip-lehdet tekevät juttuja siitä, mitä kansa haluaa lukea. Eihän se ole kuin niiden puhetta, jotka eivät uskalla ottaa lööpeistään vastuuta. Tavallisen kansanmiehen ostoskäyttäytyminen on enemmän tottumukseen perustuvaa. Käytännössä on aivan sama, mitä lööpissä lukee, sillä monet ostavat jomman kumman läystäkkeen joka tapauksessa.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Vaikka uutisviikko onkin heinäkuun loppupäässä löysempi kuin allekirjoittaneen nilkka, ei se silti anna oikeutta rimanalituksiin. Ahistavaa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112240783229266578?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1122330070424804752005-07-25T15:21:00.000-07:002005-07-25T15:21:10.430-07:00<span style="font-size:85%;">Suuret rakkaustarinat ovat useimmiten vain elokuvissa ja kirjoissa toteen käyviä tarinoita. Kuka on edes sanonut, että todellista, huumaavaa rakkautta olisi olemassa?<br /><br />Kyse on todennäköisesti kollektiivisesta totuuden muuntelusta. Ihmiset huomaavat, että ei sitä ykkösvaihtoehtoa ikinä tullutkaan. Sitä, jonka kanssa olisi voinut juoda teetä ja saada sympatiaa, jonka kanssa jakaa popcornit leffassa, sitä jonka kanssa voisi vessassakin käydä samaan aikaan.<br /><br />Siksi ihmiset tyytyvät toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Siihen, joka ei pahemmin ärsytä, mutta ei aivan loppuun asti säväytäkään.<br /><br />Kun tämä todellisuus on iskenyt märän nyrkkinsä kuin pyyhkeen kasvoille, ei siitä kehdata enää puhua. Lapset on hankittu, laina otettu ja koirakin haukkuu pihalla. Ei tästä enää irti pääse, joten menkööt.<br /><br />Ja sitten vielä ihmetellään suuria avioero- ja syrjähyppylukuja. Sehän on aivan luonnollista.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112233007042480475?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1122212682969932832005-07-24T06:44:00.000-07:002005-07-24T06:45:09.053-07:00<span style="font-size:85%;">Viina se on hassu juoma. Se saa tukevatkin ja keskimääräistä epäviehättävämmät naisetkin pitämään itseään prinsessoina, joille kelpaa vain paras.<br /><br />Näitä taistelunorsupareja liikkuu joka tapahtumassa ja baarissa. Eivätkä he ymmärrä, että vaikka miehet heitä katsovatkin se ei tarkoita, että he katsoisivat näitä ilmestyksiä ihastuksissaan.<br /><br />Sitten nämä perinteiseen tapaan aivan liian kireisiin vaatteisiin ujuttautuneet naiset katsovat miehiä kuin halpoja nakkeja "Hah, sinunlaisiisi en ainakaan koske!" samalla kun ylemmän tason miehet juhlivat ihan omissa piireissään. Turha niiden tyyppien edes unelmoida.<br /><br />Minun puolestani näiltä kireiden vaatteiden viekottelijoilta pitäisi kieltää vyöt ja pakottaa heidät selvinpäin peilin eteen. Sellaisen, josta näkisi myös takapuolen. On nimittäin surkuhupaisan näköistä, kun valkoisten vöiden yläreunan ja siitä ylöspäin jatkuvan rasvavaraston leveysero on neljä senttiä - suoraan takaapäin katsottuna. Näyttää, kuin ne vyöt olisivat tarkoituksella kiristetty, ehkä siksi että pakaralihasten kohdalla olevat traanit näyttäisivät tosiaan lihaksilta, ja että housut eivät aivan roikkuisi sieltä, missä täytettä pitäisi olla.<br /><br />Tämän mielikuvaharjoituksen jälkeen taidan mennä oksentamaan.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112221268296993283?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1121979133604089422005-07-21T13:52:00.000-07:002005-07-21T13:52:13.610-07:00<span style="font-size:85%;">Avaimet hukassa. Juuri kun pitäisi olla jo.<br /><br />Ainakin itselleni ärsyttävän yleistä on tavaroiden hävittely. Noh, cd-boksi sentään löytyi, joten aivan toivoton tapaus en välttämättä ole.<br /><br />Mutta. Itse olen pitkän etsintähistorian aikana huomannut yhden seikan, joka lisää stressikerrointa huomattavasti. Yleensä tavarani ovat hukassa silloin, kun olen lähdössä jonnekin. Lähtövalmius tarkoittaa yleensä takin tai jonkin muun ylimääräisen vaatekappaleen päällä oloa.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Vasta viime aikoina olen oppinut ottamaan liiat vaatteet pois, jos ryhdyn juoksemaan huoneesta toiseen tavaroita epätoivoisesti etsien. Ei nimittäin ole mitään ahdistavampaa kuin hikoilla, stressata hävinneen tavaran kohtaloa, myöhästymistä töistä ja sitä, että taas pettää antiperspiranttia liian aikaisin.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Vielä vinkki: kannattaa tarkistaa myös ne takin taskut.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112197913360408942?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1121887831855986242005-07-20T12:30:00.000-07:002005-07-20T12:30:31.860-07:00<span style="font-size:85%;">Elovena-tyttö se on reippaalla päällä. Suojelee sitä pikkupoikaa kun pojalla on vähän pitkä matka vielä kotiin, samoin odottelee tunturin laella väsyneitä retkeilijöitä nuotiolle.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Mielenkiintoni heräsi vasta lehtimainoksesta, jossa tyttö kulkee siis pojan vierellä kohti tummenevaa iltaa.</span><br /><span style="font-size:85%;">Jalassaan perinteisellä tähkäpäällä on virsujen sijaan dcshoescousa-kengät, eli ehdat skeittikengät! Kertakaikkiaan hieno idea. Perusvilkaisulla tätä yksityiskohtaa ei huomaa. Sen huomaavat luultavasti vain ne, jotka ovat tietyllä tavalla valveutuneita tuolla saralla.<br /><br />Retkeilymainoksessahan kengät ovat suhteellisen selvästi havaittavissa korkeavartisiksi eräilyjalkineiksi.<br /><br />Entä mitä ovat mainosmiehet varanneet tulevaisuuteen? Ehkäpä sukeltajan apuna olevan räpyläbejpen?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112188783185598624?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1121798531575707832005-07-19T11:46:00.000-07:002005-07-19T11:46:30.793-07:00<span style="font-size:85%;">Kateellisena kuuntelin ihmisten huudahduksia, ilonkiljahduksia ja turvallista pelkoa. Kaikkea tätä tarjosi koskenlasku, jossa vaaran mahdollisuus oli aika pieni, jos jokainen teki niinkuin piti. Ja jokainenhan teki.<br /><br />Mutta ihmisille, jotka eivät pidä vedestä, vauhdista tai kontrolloimattomista tilanteista, tuollaiset jutut ovat varmasti todella hienoja. Miten pienestä sitä voikaan saada niin sanotut kicksit.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Tyhmänä reikäpäänä sitä on nuorena kokeillut kaikki mahdolliset vauhtilajit. Ymmärrän myös, miksi base-hyppääjät harrastavat lajiaan. Koska se on mukavaa. Tulee hyvä fiilis.<br /><br />Vaarallista, mutta niin kivaa.</span><br /><span style="font-size:85%;">Ilmeisesti jonkun mielestä on myös kivaa tehdä idiootteja ohituksia. Itselläni järjen rajat tulevat vastaan siinä, kun maasturi pöröttelee keltaisten viivojen yli vain jäädäkseen sadan metrin päässä näkyvän rekan eteen. Sitä ennen ohitus mäkisessä vasemmalle kääntyvässä mutkassa, muutama kiilaus autojen väliin ja useita turhia kiihdytyksiä rinnalle ja luimistellen takaisin omalle paikalle. Mikä järki? Stana.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kivaa ei ole kuitenkaan se, että useamman sadan euron arvoinen cd-kotelo, arvo lähinnä aidosta sisällöstään, on joutunut hukkateille. Surkiaa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112179853157570783?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1121717260503213472005-07-18T13:07:00.000-07:002005-07-18T13:07:40.510-07:00<span style="font-size:85%;">Vallattomasta ja vauhdikkaasta elämäntavasta huolimatta omistusasunto olisi hieno. Ottaako asunto- vai opintolaina, sepä se.<br /><br />Ei, itsenäisyys tai hallitseminen ei ole päällimmäisenä mielessä. Vaan keittiö. Kunhan rahavirtaa kertyy kohdalleni omaksi lammekseen ja base campin sijainti on määritelty, olisi hienoa vääntää kunnon keittiö. Kodinkoneet harjatusta teräksestä, keittolevyt keraamisina. Tiskikoneeksi voisi hankkia sellaisen ravintoloissa käytettävän pikakoneen, jossa yläosa vedetään alas ja kahden minuutin kuluttua ovat astiat puhtaat.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Merkkejä villin mielen talttumisesta? Ei sentään. Todellisempi unelma tällä hetkellä on kevyt kolmen vuodenajan teltta kahdelle sekä teflon-trangia.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112171726050321347?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1121696878103057352005-07-18T07:27:00.000-07:002005-07-18T07:27:58.106-07:00<span style="font-size:85%;">Viikonloppuisin herätys ennen kahdeksaa.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112169687810305735?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1121635453208776972005-07-17T14:18:00.000-07:002005-07-17T14:24:13.216-07:00<span style="font-size:85%;">Vahdi 24h/vrk.</span><br /><span style="font-size:85%;">Syötä.</span><br /><span style="font-size:85%;">Siivoa jäljet.</span><br /><span style="font-size:85%;">Kasvata.</span><br /><span style="font-size:85%;">Komenna.</span><br /><span style="font-size:85%;">Kiellä.</span><br /><span style="font-size:85%;">Rakasta.</span><br /><span style="font-size:85%;">Vaihda vaipat.</span><br /><span style="font-size:85%;">Nukuta.</span><br /><span style="font-size:85%;">Käy töissä.</span><br /><span style="font-size:85%;">Käy kaupassa.</span><br /><span style="font-size:85%;">Lue kaksplus-keskustelupalstaa.</span><br /><span style="font-size:85%;">Matkusta?<br />Nauti omasta rauhasta?<br />Tee asioita, joita haluat?<br />Älä ole kateellinen "vapaata elämää" viettäville?<br />Käy festareilla?<br />Sisusta kivasti?</span><br /><span style="font-size:85%;">Käy ulkona?</span><br /><span style="font-size:85%;">Älä huolehdi 24h/vrk?</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">The Kuume: -25 C</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112163545320877697?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1121376571994882992005-07-14T14:30:00.000-07:002005-07-14T14:29:32.000-07:00<span style="font-size:85%;">Hyvään vauhtiin päästyään ei kannattane lopettaa.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Iltalehti taas jyrää. Voi hyvänen aika. Tällä kertaa ei ole ollut tarvetta edes tutusta sisältöön sen tarkemmin, lööpit kertovat riittävästi.<br /><br />Kelataan hetki taaksepäin. Uusi tangokunkku Suomeen. Ensimmäinen lööppi Iltalehdeltä oli hengeltään "Uusi komia kingi saatu!"<br /><br />Seuraava päivä. "Komialla kingillä sakkoja ja ongelmia ja rötöstä ja ties mitä!"<br /><br />Siitä seuraava: "Komia kingi murtui: Median paine katkaisi minut."<br /><br />Seuraava: "Ystävät tukevat kingiä"</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Sama lehti, joka aiheutti pahan mielen ja murtumisen sai vielä haastattelunkin, että miltä nyt tuntuu. Jos toimittaja oli kaikissa jutuissa sama, niin miltähän hänestä tuntuu tehdä työtään. "Kun eilen kirjotin että nyt murruit, niin mites tänään, tukeaki oot saanu ku media kiusaa?"</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Äh. Mikä moraali?</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112137657199488299?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1121278953849220522005-07-13T12:18:00.000-07:002005-07-13T12:17:16.506-07:00<span style="font-size:85%;">Sähköinen tiedonvälitys mahdollistaa nopean ja luotettavan uutistenvälityksen.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Kuinkas sitten kävikään? Ensin tsunami, nyt Lontoo.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Lontoossa oli ensimmäisten tietojen (yle, mtv3) mukaan ainakin kuusi räjähdystä, joista ensimmäistä esitettiin aluksi oikosulkuna.</span><br /><span style="font-size:85%;">Tapahtumaa korostettiin terroriteoksi, mutta ei itsemurhapommittajien tekemäksi. Kuolleita kerrottiin olevan kolme, loukkaantuneita kymmeniä tai jopa satoja.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Tämän hetkisten tietojen mukaan kuolleita on yli viisikymmentä, loukkaantuneita yli 700. Iskut ovat varmistuneet itsemurhapommmittajien tekosiksi.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Entä miten viranomaiset ja media toimivat tsunamin suhteen? Alussa puhuttiin parista suomalaisuhrista ja että suurin osa härmäläisistä on turvassa ja tallessa. Kuolleita piti olla noin 10 000.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Suomalaisten uhrien lukumäärän jokainen tietää. Ei jääty aivan muutamaan. Tsunamin uhrien kokonaislukumäärää en tiedä, mutta arviot kulkevat puolen miljoonan kieppeillä.</span><br /><span style="font-size:85%;"></span><br /><span style="font-size:85%;">Viranomaiset antavat tietoja niin paljon kuin tahtovat. Media ei vaikuta tietoja juurikaan suodattavan. Jos vaikka odotettaisiin vielä tunti? Eihän kilpailussa voi jäädä viimeiseksi, joten ei muuta kuin tietoa massoille. Mihin uskoa? Enpä tiedä.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112127895384922052?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-13312954.post-1121200843492921012005-07-12T13:43:00.000-07:002005-07-12T13:43:11.116-07:00<span style="font-size:85%;">Musiikkitelevisiosta tulee taas piirretty. Päivällä taas pyörivät musiikkivideot.</span><br /><span style="font-size:85%;"><br />Kuinka moni mtv:n kohderyhmään (olettaisin sen kutakuinkin 16-27-vuotiaiksi) kuuluva on aamupäivällä paikalla katselemassa videoita? Entä kuinka moni haluaa illalla katsella idiootteja piirrettyjä?<br /><br />Yleensäkään piirretyt harvoin yltävät taide- tai viihdemuotona kovinkaan korkealle. Oikeastaan ne ovat kanavantäytettä. Fiksumpi olettaisi, että musiikkitelevision kanavantäytettä voisi olla videovirta.<br /><br />Itse mielelläni katselisin uusia videoita, miksei vanhojakin. Kotimaan tarjonta kun on hieman heikonlaista. En usko, että kovinkaan moni seuraa vakavissaan noita sarjoja. Eihän niissä näytä olevan mitään mieltä.<br /><br />Enkä usko olevani yksin. Eikö Mtv tutki katsojatilastoja tai teetä tyytyväisyystutkimuksia? Pitäisi selvittää asiaa. Nyt en jaksa.</span><br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/13312954-112120084349292101?l=tunnetta.blogspot.com' alt='' /></div>Juhanahttp://www.blogger.com/profile/00174376025483340402noreply@blogger.com0